Michiganissa Marguetissa järjestettiin Kanadan- ja Amerikansuomalaisten yhteiset kesäjuhlat 10.-14.8. eli FinnGrandfest 2005. Järviradio aloitti tämän matkan suunnittelun jo pari vuotta sitten, ja alunperin piti olla suora lento Jyväskylästä Marquettiin, lentoaikakin vain 8 tuntia. Jouduimme kuitenkin tekemään välilaskun Helsinkiin, josta ainoastaan voi lentää Usa:han ja myös tullimuodollisuuksien takia toisen välilaskun Bostoniin. Lento oli kuitenkin historiallinen, sillä Michiganiin Sawyerin kentälle ei ole aikaisemmin laskeutunut Finnairin konetta.
Michiganissa entinen sotilaskenttä toimii nykyään siviilikäytössä.
Kentällä oli sodanaikaisia koneita, mm B52 pommikone, joka oli valtavan suuri.
Vaikka kello oli jo yli puolen yön, kun saavuimme, kentällä oli vastassa suuri joukko sukulaisia
ja vapaaehtoisia kyydittäjiä yöpymispaikkoihin,
Meitä vastassa olivat Karen ja Paul Ketola.
Finnfest-juhlilla tapasimme monia sukulaisia.
John, Rusty ja Christine Söyring sekä heidän äitinsä Ann, heidän sukujuurensa ovat Lappajärvellä.
FinnGrandfest2005 avajaispäivänä keskiviikkona oli monen kilometrin pituinen paraati.
Tapahtuma sijoittui Northern Michigan yliopistoalueelle, jossa sijaitsi myös maailman suurin puurakenteinen Dome-halli,
joka oli ainakin kahden jalkapallohallin kokoinen,
Mukana olivat suomensukuiset niin Kanadasta kuin Amerikastakin.
Paraatissa oli soittajia ja marssijoita, oli poro ja joulupukki,
erilaisia autokulkueita, Suomen-, Kanadan- ja Amerikan liput liehuivat.
Suuressa hallissa oli myyjiä myös Suomesta ja Kanadasta. Esillä oli monia suomalaisia kuuluisia tuotteita,
sekä tietenkin myös suomalaista kahvia oli myytävänä.
Katujen varsilla oli tuhansia sinivalkoisia tuoleja, joissa oli valokuvia ja suomalaisia sukunimiä.
Niiden joukosta saattoi löytää oman nimikkotuolin
Esiintyjinä oli paljon suomalaisia ja haitari soi myös ulkona kaduilla,
tässä Tanja Paasikkaan seurassa haitarin soittajia Kajaanista
Lauantaina oli mahdollisuus saunoa maailman suurimmassa saunassa.
Saunojia olikin 663 kpl, joten ennätys saatiin saunojien määrässä.
Sunnuntaisin oli tunnin ajan paikallistelevisiossa eli TV6:ssa Carl Pellonpään juontamaa ohjelmaa
ja tähän ohjelmaan haastateltiin myös suomalaisia Finnfest-juhlilla mukana olleita.
Valtavan suuri rautakaivos on ollut monen suomalaisenkin työpaikka.
Sunnuntaina, kun juhlat olivat ohi, me lähdimme Kanadan puolelle
Toronton miljoonakaupunkiin sukulaisten matkassa.
Toiveena oli nähdä Niagaran putoukset.
Todella kaunis puutarha kukkaistutuksineen ja laaja putousalue oli todellakin näkemisen arvoinen.
Laivalla pääsimme aivan putousten juurelle
Ilma sadetakkia olisimme kastuneet, oppaina meillä olivat Jean ja Walter Klemets Torontosta.
Alueella oli myös perhostalo, jossa oli paljon upeanvärisiä ja suuria perhosia sekä erikoisia kasveja.
Upea sateenkaari putousten yllä.
Nähtävää oli paljon, joten päivä kului alueella nopeasti, illan hämärtyessä syttyivät vielä värivalot putouksilla.
Junalla tulimme takaisin Amerikan puolelle ja vielä muutamaksi päiväksi sukulaisten luokse.
Markun serkut Sheila, Lois, Elaine, Paul, Shirley ja Mavis, heidän sukujuurensa on Vimpelissä.
Kävimme myös tutustumassa paikalliseen radioasemaan.
Asema oli automatisoitu ja levyt soitettiin tietokoneelta, vain yksi toimittaja hääri paikalla.
Maisemat olivat kuin Suomessa ja järvien vesi kirkasta.
Michiganissa asuu paljon Suomalaisia, vanhemmat heistä puhuvat vielä Suomea.
Myöskin vuosikymmeniä unohduksissa olleet sukulaiset löysivät toisensa.
William Tapolan sukulaiset löytyivät myöskin Järviseudulta.
Nettiradion kautta monet Michiganissa kuuntelevat Järviradiota
Näin kahden viikon lomailu sukulaisten luona,
Finnfest-juhlat ja Amerikan ja Kanadan maisemat olivat tällä erää ohi.
Jäljellä oli vain lento Suomeen mukana paljon mukavia muistoja
ja toivotukset nähdä pian uudelleen.
Kiitokset kaikille
Irene ja Markku