Matkanjohtaja: Hyvä ja kärsivällinen Anna-Liisa
Matkaopas: Suomenkieltä hyvin taitava Dave
17.3 Matkamme alkoi klo 8.00 Alajärveltä, Järviradion pihasta, linja-autolla kohti Jyväskylän Tikkakosken lentokenttää. Jyväskylästä lähdemme klo 14.00 israelilaisella koneella Sundorilla ja laskeuduimme Tel Avivin kentälle klo 18.20. Lentomatka kesti 4 tuntia 20 minuuttia, näin lyhyen matkan päässä oli kesä. Emme kuitenkaan vielä olleet perillä, vaan edessä oli vielä bussimatka Tiberiaan ja matka kesti runsaat kaksi tuntia. Koko Israelin matkan ajan käytössämme oli uusi, ajanmukainen, hyvin ilmastoitu israelilainen turistibussi, jonka kuljettajana oli taitava ja turvallinen ”Sami”. Tiberiaksessa majoitumme Colan -hotelliin. Hotelli oli kauniilla paikalla, ikkunasta oli näkymä Genesaretin – järvelle. Söimme vahvan illallisen ja sen jälkeen väsyneenä nukkumaan.
18.3 Aamiainen, aamuhartaus ja infotilaisuus. Tämä on ensimmäinen retkipäivämme. Lähdemme reippaana ja avoimin mieli ja ehkä uteliaanakin katsomaan millainen, ihan oikeasti, on Israelin maa. Illalla, kun tulimme oli pimeää ja nyt oli kaunis päivä, lämmintä ehkä 20 astetta. Suuntamme matkamme Gilbuan –vuorelle, sinne oli kyllä paljon muitakin menijöitä, koska juuruimme ruuhkaan. Ajan kanssa siitäkin selvittiin ja pääsimme rinteille ihastelemaan todella kaunista Gilbuan –iiristä ja unikoita, vapaasti luonnossa kasvavia. Kävimme myös Taaborin – vuorella ja sieltä matkamme jatkui lämpimille Sachen –lähteille. Siellä oli tietysti mahdollisuus uida ja moni käyttikin tilaisuutta hyväkseen. Matkalla hotelliin kävimme vielä Genesaretin – järven eteläkärjessä Jordan –virran äärellä, jossa oli meneillään Baptisti –seurakunnan kastetilaisuus. Päivällinen oli hotellissa, ja tosi nälkä olikin.
19.3 Aamiainen, aamuhartaus ja info. Nyt olemmekin jo vähän kokeneempia retkeläisiä kuin eilen ja lähdemmekin päivän retkelle jo klo 9.30. Retki alkoi venematkalla Genesaretin järvellä. Veneessä oli huomaavainen ja kohtelias kippari, joka nosti Suomenlipun salkoon Israelin lipun rinnalle. Tosi sykähdyttävä näky, ihan tuli kyyneleet silmiin. Tästä purjehdusmatkasta saimme myös ”todistuksen”, jossa lukee näin: ”Genesaretin järvestä löytyi Jeesuksen aikainen vene. Ihmiset sanovat sitä JEESUKSEN VENEEKSI. Olet purjehtinut samanlaisella veneellä.” Tutustuimme tähän alkuperäiseen veneeseen museossa joka oli Nof Ginosarissa. Sieltä lähdimme Kapernaumiin ”Vuorisaarnanvuorelle”. Tältä paikalta Jeesus puhui kansalle: ”Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heidät pitää Jumalan lapsiksi kutsuttaman”. Siellä oli myös pieni kaunis kirkko, jossa lauloimme ”Maa on niin kaunis”. Kirkossa oli ihmeellisen hyvä akustiikka, aivan kuin enkelikuoro olisi toistanut laulumme. Paikka oli kaunis ja hyvin hoidettu, jossa kiinanruusut kukki. Matkamme jatkuu Kaanaan läpi Nasaretiin ja siellä tutustumme vielä Ilmestyskirkkoon. Päivällinen on hotellissa.
20.3 Maanantai. Aamiainen, aamuhartaus ja info. Aloitamme päivän retken Colanin ylängöltä, vierailemme Kazrinissa, nousemme Bentalin tulivuorelle, josta on mahtava näköala Syyriaan. Vierailemme myös Filippuksen Kesareassa. Ajamme hotelliin entisen suoalueen Hula –laakson kautta, siellä oli paljon taateli- ja banaaniviljelyksiä suorassa rivissä. Vaikka alue oli viljavaa, ei tänne olisi sopinut suomalainen suvivirsi. Illalla lähdemme vielä keskustan timanttimyymälään. Siellä oli kyllä todella kauniita ja kalliita timanttikoruja ja tietysti myös ystävällinen palvelu. Joidenkin kohdalla kaupanteko onnistui, koska Visa – kortti vinkui. Tässä kaupassa oli hyvä, etten omistanut Visa – korttia.
21.3 Aamiainen, aamuhartaus ja info. Päivä oli varattu vapaaseen oleskeluun ja rentoutumiseen. Osa kuitenkin halusi lähteä ylimääräiselle retkelle ja he olivat käyneet mm. Välimeren rannalla.
22.3 Aamiaisen jälkeen oli huoneiden luovutus. Jätämme kauniin Tiberiaksen ja lähdemme kohti Jerusalemia Beat Sheanin kautta. Käymme Qumranissa jossa tutustumme paikkaa mistä löytyi kuuluisat Kuolleen meren kirjakääröt. Kävimme Ahavan kosmetiikkatehtaalla josta tietysti piti ostaa ryppyvoiteita, aika sitten näyttää onko niistä mitään hyötyä ollut. Pihassa kameli odotti lähtövalmiina kyydittäviä, en tiedä uskalsiko kukaan sen kyydistä nauttia. Täälläkin pihassa oli kauniita kukkivia pensaita joita taas vaan piti kuvata. monessa paikassa eripuolella Tiberiasta oli kauniita Bougainvillea – pensasta täydessä kukassa. Matkamme jatkui Kuolleelle merelle, joka todella oli kuollut, ei yhtään kasvia, ei yhtään kalanpoikasta. Siellä tietenkin oli mahdollisuus uida tai paremminkin kellua, ilman hukkumisvaaraa. Saavuimme illalla matkamme toiseen hotelliin Knesset Towerssiin ja nyt olimme Jerusalemissa. Uskomatonta, mutta totta se oli, että minä olin siellä. Ruokailu oli klo 18.30 ja taas vaan oli nälkä.
23.3 Aamiainen, aamuhartaus ja info. Aloitamme tämän päivän retken Länsi-Jerusalemista ja saamme nähdä juutalaisvainojen museon, joka oli järkyttävä. Keskitysleirillä kuoli myös paljon lapsia, heille oli oma osa museossa. Sisälle mentäessä kuului hiljainen surullinen musiikki, ja edessä seinällä oli leireillä menehtyneiden lasten kuvia. Museossa oli korkea sininen kupoli johon oli taidokkaasti saatu peilien ja viiden kynttilän avulla satojen tähtien taivas. Näky oli liikuttava ja mykistävä. Kävimme myös Israel – museossa joka oli ulkomuodoltaan varsin erikoinen. Tämän jälkeen menimmekin sitten itkumuurille. Itkumuurin pienissä rakosissa oli paljon taitettuja lappusia, rukouspyyntöjä. Minäkin kosketin muuria ja oman lappuni laitoin sen koloon. Dave kertoi, että ne laput eivät joudu roskakoriin, vaan ne muurinraot aika-ajoin tyhjennetään ja laput haudataan. Kävimme myös Lähetysseurassa, ja siellä lauloimme mahtavasti ”Herraa hyvää kiittäkää”. Mikäs oli laulaessa, kun oli oma kanttori mukana. Palasimme hotelliin jossa oli illallinen. Matkaoppaamme Dave oli järjestänyt meille illaksi vielä yllätyksen. Hän oli tilannut turistibussimme joka vei meidät Jerusalemin korkeimmalle kohdalle. Hän pyysi meidät kaikki ulos autosta. Edessämme oli mahtava Jerusalemin kaupunki iltavalaistuksessa. Valtava valomeri, ei kuitenkaan yhtään mainosvaloa, vain elämään kuuluvat valot. Dave luki tilanteeseen ja paikkaan sopivia raamatunjakeita. Hän oli varannut meille jokaiselle pienen pikarin johon hän tarjosi viiniä, ja jälleen luki raamatunjakeita. Kaunis ja syvälle mieliin painuva hetki.
24.3 Aamiainen, aamuhartaus ja info. Tämän päivän aloitamme Öljyvuorelta mistä on upea näköala vanhan kaupungin yli. Näihin Israelin maisemiin sopii Siionin Kanteleesta laulunsanat: ”Kuinka piiloon jäädä voisi kalliolla kaupunki”. Lieneekö lauluntekijä liikkunut näillä main, kun on niin tähän maisemaan sopivat sanat osannut lauluunsa kirjoittaa. Matkamme jatkuu Getsemanen puutarhasta kohti Golgataa. Tällä tiellä oli ahdasta ja paljon kulkijoita, menijöitä ja vastaantulijoita. Via Doloroosa – laulussa on sanat: ”Tuskien tietä Hän kulkee ristiä kantaissaan, tuomion paikkana muuan Gabbata mainitaan. Sieltäkö vasta, alkaa tuskien raskas tie”. Tiellä todella tuli vastaan mies jonka olkapäällä oli risti, tosin pienempi ja kevyempi ja hän meni vaivattomasti eteenpäin, toisin kuin Vapahtajamme. Vietämme yhteistä ehtoollista puutarhahaudalla, joka oli hmeellinen ja vaikuttava hetki. Puutarha oli todella kaunis, paljon kukkia ja lintujen kirkasta viserrystä. Kävimme myös Jeesuksen haudalla, tai oikeammin haudassa, mutta ”Sä nousit haudastasi, oi voitonsankari. Mä saan sun voitostasi Elämäntoivoni”. Hotellissa oli Sapatti-illallinen.
25.3 Aamiainen hotellissa. Keräämme matkatavaramme ja jätämme hotellin. Käymme Ramat Rachelin kibbutsissa, josta näköala Betlehemiin. Hyvästelemme Jerusalemin ja lähdemme Tel Avivia. Matkalla kuitenkin vielä tutustumme Tippukivi-luoliin ja ihastelemme ja ihmettelemme luonnon suuria ihmeitä. Se oli jotain niin uskomatonta että sen kertomiseen ei sanoja löydy. Luolan kosteusprosentti oli 90, joten kampaus sai uuden muodon. Sieltä matkamme jatkui Immanuel –kirkkoon, jonka kauniissa puutarhapihassa joimme kahvia ja söimme lounaspaketin. Kirkon lähetystyöntekijä, suomalainen nainen, kertoi meille kirkon toiminnasta ja tärkeydestä eri kansallisuuksien kokoontumispaikkana. Ihastelimme kirkon kauniita lasimaalauksia. Kirkon taitava urkuri soitti meille urkumusiikkia ja päätteeksi Finlandia hymnin urkusovituksena, mahtava esitys, etenkin kun sen soitti ulkomaalainen ja oltiin kaukana kotoa. Lähdettyämme sieltä piha-aitauksen vieressä nainen istutti betunoita ja sanoin hänelle, että me Suomessa istutamme näitä vasta kahden kuukauden kuluttua. Vielä tutustumme vanhaan Jaffaan, joka todella näyttikin vanhalta. Jonkin aikaa vielä kiertelimme Tel Avivin kaupunkia ja lentokentälle saavuimme hyvissä ajoin. Lähtöselvitys ja haastattelu eivät olleet niin tarkkaa kuin mennessä, vaikka useat joutuivatkin matkalaukkunsa avaamaan, niin kuin minäkin. Ostin näet israelilaista hunajaa ja aprikoosihilloa lasipurkissa, molemmat metallikansilla. Läpivalaisussa ne varmaankin näytti pommilta ja poika kehotti avaamaan laukun. Onneksi purkkien sinetit olivat ehjiä. Lentokoneen pyörät irtosivat maasta noin klo 20.30 ja kone laskeutui Tikkakosken kentälle yöllä yhden jälkeen. Tunne oli riemastuttava, eikä nukuttanut yhtään.
Nyt muutaman päivän levänneenä, yritän hahmottaa mielessäni kuvaa Israelin maasta ja sen maisemista. Ennen matkaa minulla oli sellainen käsitys Israelista, että se on vain vaaleanruskeaa autiomaata ja niinhän se osaksi onkin. Oli todella suuri yllätys, että Jerusalem oli niin tiheään asuttu. Olin yllättynyt myös siitä, että niin pienellä alueella, 1/16:osalle Suomen pinta-alasta on ahdettu liki 10 miljoonaa ihmistä. Rakennuksen pääosiltaan olikin todella vaaleanruskeita ja valkoisia, enpä muista nähneeni mitään muuta väriä, ja kaikki sen maan kiveä. Maasta kun on pulaa niin talojen katoilla voi kasvaa kukkia ja pensaita, mutta siellä oli myös aurinkokennoja. Paljon oli komeita rakennuksia ja kaunista arkkitehtuuria, kaaria ja pylväitä. Ihmisten vaatetus yleiskuvaltaan käsitti vain kaksi väriä, mustan ja valkoisen. Ihmisten usko ja uskontokunta näkyi. Oli mustapukuisia ja mustahattuisia hienoja siistejä herroja, joillakin oli näkyvissä palmikko tai jotenkin kierrettyä hiusta korvallisilla, joillakin oli valkoisia naruja tai nyörinpätkiä sivussa vyötäröllä roikkumassa. Kaikki he luullakseni edustivat saman uskontokunnan eri suuntaa. Yllättävää oli myös sapatin kunnioitus eli pyhän kunnioitus. Heillä sapatti on lauantaina. Kaupat sulkevat ovensa perjantai-iltana klo 18.00. Todennäköisesti siellä ei tarvitse parlamentissa käydä keskusteluja eikä äänestää pidetäänkö kaupat sapattina auki vai kiinni, ne ovat varmasti kiinni.
Arvoitus oli ja arvoitukseksi jäivät Israelin ihmeelliset rajat ja muurit, mutta ehkä se ei minulle olekaan niin tärkeää. Vaikka matka olikin raskas minun huonoille jaloilleni, kannatti kuitenkin käydä ja nähdä Israelin kaunis maa. Olen saanut hetken kulkea maassa, jossa oli raamatunhistoriaa joka askeleen alla. Paljon näimme, mutta vielä olisin halunnut nähdä tavallisen israelilaisen kodin ja orjantappurapensaan.
Israelilaiset kaupungit ovat vuorien rinteissä tai niiden syleilyssä ja niitä vuoria on paljon, tuskin kukaan pystyy niitä laskemaan, mutta ehkä onkin niin kuin Siionin Kanteleessa lauletaan ”Vuoret ne suojaavat Israelin iäisiin aikoihin asti”. Mitä tämä matka minussa vaikutti? Huomasin sen heti sunnuntai-iltana, kun olin Alajärven kirkossa laulamassa toivotuimpia virsiä. Alajärven kirkon alttaritaulu esittää Jeesusta Getsemanessa, ja katsoin sitä aivan eri tavalla, siihen oli tullut syvyyttä ja jotakin ihmeellistä uutta.
Tämä on minun matkakertomukseni, hyvin henkilökohtainen, nämä ovat minun tuntemuksiani ja minun kokemuksiani, joku toinen samalla matkalla ollut kertoisi aivan toisin.
Raili Junttila