Italia 17.-23.10.2011 Rooma-Napoli-Sorrento-Capri-Amalfi-Rooma

Sunnuntai-iltana 16.10. lähdimme kello 23 Alajärveltä bussilla kohti Helsinkiä. Kyytiläisiä tuli Alajärveltä, Soinista, Lehtimäeltä, Ähtäristä ja Jyväskylästä. Vain yhden pysähdyksen teimme Vaajakoskella, matkaten torkkuen Helsinkiin. Aamu oli pilvinen, mutta plusasteita oli noin 7.

Vantaan lentoasemalle saavuimme kello 5, jossa odottelimme matkalle mukaan Helsingistä tulevia, ennen kuin menimme turvatarkastukseen ja siitä eteenpäin odottelemaan lentoa, joka oli onneksi ihan ajallaan kello 7.50.

Leonardo da Vincin lentokenttää kutsutaan Fiumicinon lentokentäksi, joka on Rooman tärkein lentokenttä, valtavan suuri, joten matkalaukutkin olivat hurjan kaukana, mutta laukun kuvaa seuraamalla, löysimme perille. Pia Suominen – opas oli meitä kyltin kanssa vastassa ja kello 11 olimme bussilla.

 

Rooma – ikuinen kaupunki !

Koska emme vielä voineet majoittua hotelliin, niin teimme kaupunkikiertoajelun ja katselimme bussin ikkunoista Rooman parhaita nähtävyyksiä. Rooman liikenne on kaoottista ja siirtymiseen paikasta toiseen vei aikaa. Kaupunki pitää sisällään maailman pienimmän  itsenäisen valtion, Vatikaanivaltion. Näimme Pyhän Paavalin kirkon, Pietarin kirkon, jossa on myös vatikaanimuseo, sinne menisimme huomenna tutustumaan.

Nousemme bussilla ylämäkeen, kohti kukkulaa. Vapaustaistelija Giuseppe Garibaldin ratsastajapatsas seisoo Piazzale Garibaldilla. Tältä Gianicolon kukkulalta on upea näköala yli Rooman ja sää oli selkeä, joten näkymä yli Rooman oli henkeäsalpaava.

Näimme Forum Romanovin ja Venetsia-aukion ja paljon muitakin kohteita bussin ikkunoista, mutta nyt menemme hotellille huilaamaan. Diana-hotelli sijaitsee 5 minuutin kävelymatkan päässä Terminin asemalta, hotellilta on erinomaiset julkisen liikenteen yhteydet bussilla ja metrolinjoilla.

Kaikki huoneet ovat tilavia ja niissä on modernit mukavuudet, kuten satelliitti-tv ja jääkaapissa on valmiiksi juotavaa mm. vesipulloja ja limuja. Hotellin keskeisen sijainnin ansiosta on vain 15 minuutin kävelymatka Roman Forumille ja Colosseumille.

Aivan meidän hotellin lähellä Piazza della Repubblican eteläpuolella sijaitsee Santa Maria Maggiore-kirkko.

Kävelykierrokselle opas haki meidät kello 17.30, ensin menimme metrolla. Piazza di Spagnan ympäristö on putiikkien aluetta, josta löytyy naisten muotia, koruja ja kenkiä.

 

Espanjalaiset portaat Roomassa

Paikalla oli ihan valtavasti porukkaa, istuskelemassa ja valokuvia otettiin tietenkin! Portaita kutsutaan  Espanjalaisiksi portaiksi viereisen espanjalaisen aukion perusteella. Kukat koristavat kesäisin portaita, mutta nyt syksyllä kukat puuttuivat ja jouluna siellä olisi jouluseimi. Portaiden juurella on vuotavan veneen muotoinen suihkulähde.

 

Heitä kolikko suihkulähteeseen

Fontana di Trevin suihkulähde koostuu palatsimaisesta seinämästä, jonka edessä on patsaita. Suihkulähde on tunnettu myös elokuvista. Koska olen hiukan taikauskoinen, heitän Trevin suihkulähteeseen kolikon, sillä kolikon heitto varmistaa sen, että tulen vielä joskus Roomaan.

Ilta alkoi jo hämärtää, valot syttyivät ja suihkulähteen ympärillä oli ihan valtavasti väkeä, mutta valokuvat saatiin ja kolikot heitettiin sinne.

Pantheon temppeli on ehkäpä Rooman parhaiten säilynyt monumentti antiikinajalta.

Vanhan kaupungin sydämessä nautimme illallisen viineineen. L´Osteria de Memmo – ravintolassa meille kannettiin toinen toisensa jälkeen tapaksia, jotka puna- tai valkoviinillä huuhtelimme kurkusta alas. Ja johan alkoi rupattelu kiihtyä, vaikka paikalla olivat vain meidän matkalaiset, mutta ruokailutilakaan ei ollut suuren suuri. Loppuhuikkana saimme vielä sitruunaista limonis-juomaa. Aika tuhtia! Hiukkasen horjuen kävelimme oppaan johdolla bussipysäkille ja bussikyydillä menimme hotelille, uni maittoi jo 21.30. Oli ollut pitkä päivä!

 

TIISTAI 18.10.

Herätys kello 7 jälkeen ja aamiaiselle menimme jo 7.45, koska lähtö retkelle olisi kello 9. Rooman historialliseen keskustaan tutustuminen aloitetaan Piazza Venetsialta, joka on kaupungin liikenteen solmukohta.

Tänäänkin meillä oli korvakuulokkeet, joihin kuulimme oppaan selostuksen. Liikenteen melussa ja näinkin iso ryhmä kapeilla jalkakäytävillä Roomassa, ei olisi kuullut oppaan selostuksia ilman tätä keksintöä.

Kirkkoja Roomassa riittää, nytkin näimme kirkoja niiden  ohi kulkiessamme, mutta seuraavaksi näimme  komean ”kermakakku” –rakennuksen eli Il Vittorianon, joka on  Viktor Emmanuelin muistomerkki. Vittorio Emmanuele II:n muistomerkki ei ole koskaan viehättänyt roomalaisia. He kutsuvat sitä kirjoituskoneeksi.

Suuri osa Rooman busseista pysähtyy täällä, tiet ovat leveitä ja kaistoista ei ole mitään merkintöjä. Jotenkin liikenne kuitenkin sujuu ja useimmat jalankulkijoistakin säilyvät hengissä.

Vittorio Emanuelle II:n monumentti Piazza Venezian äärellä on melkoinen muistomerkki 1800-luvun lopulta.  Monumentti on pystytetty yhdistyneen Italian ensimmäisen kuninkaan Viktor Emanuel II:n kunniaksi.

Capitolium  on kuuluisin ja korkein Rooman alkuperäisistä seitsemästä kukkulasta.

Portaat johtavat Piazza di Campidogliolle, jonne saavuttaessa portaiden yläpäässä sen molemmin puolin on Castorin ja Polluxin patsaat.

Legendan mukaan naarassusi imetti antiikin Rooman perustajia Remusta ja Romulusta.

Capitoliumilta  näemme Via Sacran, Rooman vanhimman tien, sekä mm. sen varrelle rakennetut kolme riemukaarta. Alueen keskellä sijaitsee Vestan neitsyiden temppeli, talo ja puutarha ja oikealla Saturnuksen temppeli.

 

 

Colosseum

Keskellä kaupunkia sijaitseva, vuosisatoja veristen gladiaattori- ja eläintaistelujen areenana toiminut Colosseum, suuri amfiteatteri, on itseoikeutetusti Rooman kuuluisin nähtävyys.

Colosseum on vaurioitunut pahasti vuosisatojen kuluessa ja alkuperäisestä areenasta on tänä päivänä jäljellä vain rauniot. Tietenkin oli gladiaattoreita paikalla pukeutuneina, heidän kanssaan olisi päässyt maksusta valokuvaan.

Päivä oli jo puolessa ja oli aika lounaan ja aiheeseen sopiva ravintola oli nimeltään Ristorante Al Gladiatore Piazza del Colosseolla ja piirrokset salin seinilläkin olivat gladiaattoriaiheeseen liittyviä. Ruokailun jälkeen lähdimme bussilla kohti maailman pienintä valtiota eli menisimme Vatikaaniin.

Vatikaanin näkeminen on Rooman matkan kohokohta ja matka sinne on helppo, sillä Vatikaani sijaitsee kokonaisuudessaan Rooman kaupungin sisällä. Vatikaanivaltio on maailman pienin itsenäinen valtio. Vatikaanin nähtävyyksiin kuuluvat sen valtavat museot ainutlaatuisine kokoelmineen, maailman suurin kirkko, Pietarinkirkko sekä maailmankuulu Sikstuksen kappeli.

Tämä 1600-luvulta peräisin oleva kirkko on yksi maailman suurimmista kirkoista ja kerrassaan mahtava ilmestys Pietarinaukion laidalla.  Pietarinkirkko sijaitsee paikalla, missä apostoli Pietari ristiinnaulittiin ja mihin hänet haudattiin. Vuonna 1615 valmistuneen kirkon sisältä löytyvät muun muassa Michelangelon kuuluisa Pietà-veistos, joka esittää Neitsyt Mariaa sylissään kuollut Jeesus, sekä Pyhän Pietarin patsas, jonka varvasta pyhiinvaeltajat suutelevat.

Karttahuoneen seinät oli peitetty 1500-luvun kartoilla ja restauroidut kattomaalaukset ja -veistokset olivat vaikuttava näky.

Itse Sikstuksen kappeli on rakennettu tarkasti Raamatun mainitsemien Jerusalemin temppelin mittasuhteiden mukaisesti. Valokuvia ei saanut Sikstuksen kappelissa ottaa…

Freskot kuvaavat Raamatun tapahtumia. Kuuluisimmat freskot kappelissa ovat Michelangelon Luomiskertomus ja Viimeinen tuomio.

http://www.vatican.va/various/cappelle/sistina_vr/index.html

Pietarin aukio on Pietarin kirkon edessä oleva aukio, jota reunustavat pylväskäytävät. Pietarin aukion keskellä on 25,5 metriä korkea egyptiläinen obeliski. Tuhannet ihmiset eri puolilta maailmaa haluavat nähdä saman minkä mekin, mutta meillä oli tuuria matkassa, ei tarvinnut jonotella, vaikka porukkaa olikin paljon!

Vatikaanin rahayksikkö on euro ja valtio lyö omia eurokolikoitaan. Vatikaanin postitoimistossa kotiin lähteviin kortteihin saa Vatikaanin leiman ja näin me teimmekin!

Kierrokset oli tehty ja kortit kotimaahan lähetty, joten bussilla kello 17 kohti hotellia.

 

Keskiviikko 19.10.2011

Aamiaiselle menimme kello 7.30, huoneen luovutus ja veron maksu hotellille. Roomassa peritään turistiveroa hotelleissa yöpymisestä 3 euroa/henkilö/yö. Kello 8.30 teimme jutun Järviradioon odotellessamme bussin tuloa, olimme lähdössä Napoliin ja Sorrentoon. Kuuntelimme oppaan kertomuksia bussikyydin aikana ja pysähdyimme kahville kello 10.30.

Matkalla Napoliin Vesuvius näkyi upeasti maisemassa. Vesuvius  on 1281 metriä korkea ja sijaitsee Napolista  9 km itään Napolinlahden lähistöllä. Vuori on yksi Italian neljästä aktiivisesta tulivuoresta. Vesuviuksen purkaus vuonna 79 tuhosi Pompejin.

 

Napoli

Etelä-Italian suurin kaupunki Napoli on paljon muutakin kuin Vesuviuksen tulivuoren ja Pompeijin rauniokaupungin kotipaikka. Unescon maailmanperintökohteeksi julistettu vanhakaupunki on yksi Euroopan kauneimmista. Historiallisessa kaupungissa kannattaa maistaa myös pizzaa, joka on paikallisten mukaan keksitty juuri Napolissa, niinpä mekin söimme……

Matka jatkui kohti Sorrentoa, pysähdyimme vain valokuvien ottamista varten – upeita maisemia, joissa Vesuvius taustalla. Majoituimme hotelli Michelangeloon.

Torstai 20.10.

Aamiainen kello 7 ja lähtö kello 8 Caprille…..Sataako? Pilviä oli taivaalla, bussimatkalla satamaan tuli muutama pisara, mutta muuten päivä oli poutainen, tosin tuulinen ja pilvinen! Caprille matka  Sorrentosta kestää n. 20 min. kantosiipialuksella. Olikin mukava tutustua sekä Caprin kaupunkiin että Anacapriin.

Caprin saarelle saavuttaessa tullaan ensin satamaan (Marina Grandeen), josta sitten noustaan   bussilla tai taksilla ylös varsinaiseen kaupunkiin. Me nousimme ylös Anacaprille pikkubussilla, muunlaisia täällä ei olekaan, sillä isommat ajoneuvot eivät mahtuisi kääntymään saaren lukuisissa kapeissa mutkissa. Nousu kapeaa mutkittelevaa tietä pitkin ylös Anacaprille oli jännittävää, sillä kyseinen tie kiemurteli aivan jyrkänteiden reunalla.

Bussi vei Anacaprille, jossa  tutustuimme ensin Munthen huvilaan. Axel Munthe  oli ruotsalainen lääkäri, psykiatri ja kirjailija. Hänet muistetaan parhaiten osittain omaelämäkerrallisesta romaanistaan “Huvila meren rannalla”, joka on käännetty kymmenille kielille.

Tuolihissillä Anacaprista pääsimme 589 metrin korkeudelle Monte Solaro vuorelle. Vain 11 minuutin aikana koimme  huikeat maisemat, mutta ihan ylhäällä oli sumua, jottei nähnyt paria metriä edemmäs!

 

Chiesa Monumentale di San Michele

Kun astuimme pieneen eteiseen ja maksoimme pienen maksun, meidät ohjattiin suoraan kirkkoon, jossa näemme hienon fajanssikaakelilattian, joka kuvaa kohtausta, kun Adam ja Eeva karkotettiin Eedenin puutarhasta. Kävelemme ympäri kahdeksankulmaisen kirkon pienellä puisella kävelyalustalla, ei voinut kävellä lattialla ja ihailemme kaunista lattiaa, kappelia, ja alttaria.

Caprin tuntomerkkikallio Faraglionin kallioita Caprilla…..

Bussilla laskeuduimme Anacaprilta Caprin keskustaan ja katselimme maisemia. Laivamatka takaisin Sorrentoon kello 15.30, nyt olikin tuulista ja laivaa keinutti. Päivän uutinen oli, että Roomassa oli ollut kaatosade, Colosseumissa ja kaduilla oli tulvinut – onneksi olimme Sorrentossa!

 

Perjantai 21.10.

Amalfin rannikko – Amalfi – Positano

Aamiainen kello 7, taas olisi aikainen lähtö retkelle kello 8.30 Positanoon ja Amalfiin. Ajelimme linja-auton kyydillä pitkin Amalfin rannikkoa, joka kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin. Tämä Positanon kautta Amalfiin johtava tie on erittäin jännittävä, sillä lähes koko matkan bussi kiemurteli jyrkkiä mutkia pitkin vuorenrinteitä, ja bussin ikkunapuolella istuessa alapuolen näkymänä oli lähes aina jyrkkä pudotus mereen.

Tutustuimme matkan varrella olevaan Positanon kaupunkiin. Täältä annoimme jutun Järviradioon. Positano on kaunis valkoinen kalastajakylä. Positanon huvilat on rakennettu niin jyrkkään rinteeseen, että niihin pääsee vain hammasratahissillä. Hotelleja oli vuorten rinteillä mitä hurjemmissa paikoissa. Kylä on varsinainen pystyrakentamisen taidonnäyte.

Amalfin rannikon tie on taidokkaasti kaiverrettu kallioseinään.

 

Jatkoimme Ravellon kaupunkiin. Ravellon pikkukaupunki on  Amalfin yläpuolella. Kaupunkien väliä on vain seitsemän kilometriä.

Kävimme Villa Rufolon puutarhassa.

Kiemurtelevaa tietä palasimme takaisin Sorrentoon. Amalfin tie kiemurtelee vuorenrinteillä ja välillä mennään tunneliinkin.

Illallisen jälkeen osa meidän matkalaisista lähti seuraamaan Sorrento-musikaalia, seurasimme vauhdikasta esitystä kuohuviinin ja pikkunaposteltavan kera parvelta, josta oli loistava näkymä näyttämölle. Iltahämärässä hipsuttelimme jalkaisin hotellille kello 23.15 ja nukkumaan.

 

Lauantai 22.10.

Lähtö oli jo kello 8.30 kohti Pompeijia ja Roomaa, mittarissa 16 astetta ja taaskin aurinkoista.

Kävimme camee-koruliikkeessä, jossa näimme kuinka simpukankuoresta tehdään kaivertamalla kaunis koru.

 

Pompeiji

23. elokuuta 79 Vesuvius purkautui. Purkaus alkoi räjähdyksellä. Tulivuoresta levisi tuhkaa ja hohkakiveä ilmaan  jopa 15 kilometrin korkeuteen. Aurinko pimeni. Tuuli levitti tuhkaa ja myrkyllisiä kaasuja kohti vuoren eteläpuolella sijainnutta Pompejia. Se hautautui jopa viiden metrin hohkakivi- ja tuhkakerroksen alle.

Suuri osa kaupungista on kuitenkin yhä tutkimatta. Kaivaukset jatkuvat edelleen ja uusia löytöjä tehdään jatkuvasti. Pompeji on UNESCOn maailmanperintökohde.

Kivetyt kadut, joissa näkyi kivipyörien kulumat ja koska ennen likavedet menivät pitkin katuja, oli kiviä laitettu koholle kadun ylittämistä varten, kuin ”suojatiet”!

Tällä hetkellä olisi noin 3 miljoonaa asukasta vaarassa, jos Vesuvius purkautuisi! Kraateri on 230 metriä syvä ja 650 m leveä – sinne olisi ollut mahdollista tehdä retki, mutta ei meidän aikataululla!

Oli aika lounaan  Ristorante turistico – ja kello 13 alkoi oppaamme Sari Laitalan johdolla matka takaisin Roomaan. Välillä pysähdyimme kahvitauolle samassa paikassa kuin menomatkalla. Roomassa emme menneetkään Diana-hotelliin, vaan meidät vietiin toiseen hotelliin, Hotel Quirinaleen.

 

Sunnuntai 23.10.

Lentoaikataulu oli muuttunut iltaan, joten meillä oli vielä koko sunnuntai aikaa Roomassa. Aamiaiselle menimme kello 8, pakkasimme laukut ja veimme ne respaan odottamaan, luovutimme huoneet ja lähdimme porukalla  Porta Portteesen kirpputorille.

Matkalaiset hajaantuivat ostoksille ja ihmisvilinään ja me teimme jutun radioon oppaan kanssa. Kirpputorilla oli sekä uutta että vanhaa tavaraa. Myyntikojuja oli kilometritolkulla kolmessa kaistassa. Cd-levy tuplana italialaista musiikkia 3 eurolla oli mieluisa ostos.

Kello 13.00 porukka palasi ostoksilta ja palasimme lounaalle. Kello 15 käveltiin takaisin hotelliin ja bussi nouti meidät lentokentälle. Lento oli ajallaan Suomeen. Lentoaika Suomeen oli vain 3.15 h. Roomassa oli 18 astetta lämmintä.  Helsingissä oltiin 00.10, sitten bussikyydillä kohti Pohjanmaata, joten Alajärvellä oltiin aamulla kello 7 aikaan.

Matka oli mielenkiintoinen ja aurinkomatkoilta oli hyvät oppaat paikanpäällä – he asuivat siellä ja tekivät freelancerina tätä oppaan työtä, joten asiaa ja historiaa tuli paljon! Sade ei meitä kastellut, olimme oikeaan aikaan oikeassa paikassa ja ryhmä oli reipas ja yhteensopiva! Aamut olivat viileitä, joten takki päällä lähdettiin retkille, mutta päivemmällä tarkeni jo paitasillaan.

Juomavesi kraanasta oli puhdasta joten pullovettä ei tarvinnut ostaa ja viini kaupassa halpaa ja sitä oli tarjolla jokaisella aterialla. Valokuvia tuli otettua paljon ja kortteja ostettiin niiden valokuvien takia.

Kaikki tiet vievät Roomaan…..toivottavasti joskus toisenkin kerran!

Arrivederci Roma

 

Järviradiolta Markku ja Irene