Helteisenä toukokuun päivänä lähdimme Suomen Matkatoimiston matkalle kohti Pekingiä. Lauantaina 15.5. illalla klo 18. lentoaikaan matkalaiset kokoontuivat Vantaalle eripuolilta Suomea, mm. Turusta, Seinäjoelta, Jyväskylästä, Niinisalosta, Ähtäristä, Kyyjärveltä ja Alajärveltä.
Helsinki – Vantaan kentällä oli pitkästi kävelemistä, ennenkuin oltiin lähtöportilla.
Toisin oli Pekingissä, jossa on maailman suurin kenttä ja erittäin selkeä ja toimiva, siellä kuljetetaan mm.junalla, joten ei tarvitse kävellä pitkiä matkoja. Lento kesti vain 7.35 tuntia ja sen aikana tarjoiltiin illallinen ja aamiainen. Katselimme elokuvia tai kuuntelimme musiikkia, välillä nukuimme, kuka paremmin kuka huonommin.
Kiinan alueelle mahtuisi 28 suomea. Kiinassa asuu 1/5 koko maapallon väestä. Kiinan asukasluku on yli 1.3 miljardia ja siellä on 56 eri kansallisuutta. Yleiskieli on mandariinikiina – 55 000 sanamerkkiä, josta arkikielessä yleensä käytetään noin 5000. Pekingissä asuu 17 miljoonaa ihmistä. Kaupungin läpimitta on yli 80 km ja pääkatukin 38 km pitkä.
Kiitos Pekingille, joka otti meidät ystävällisesti vastaan. Ihmiset olivat todella miellyttäviä ja liikenne antoi siihen oman jännityksensä. Hyvä reissu, kannatti käydä!
Eira Turusta
Sunnuntai-aamu Pekingissä oli pilvinen, lämpötila jo aamulla 17 astetta.
Bussilla ajelimme kohti hotellia kello 8 aikaan, mutta koska näin aikaisin aamulla emme vielä saaneet huoneita, niin lähdimme ryhmässä oppaamme Marja-Leena Tiensuun johdolla tutustumaan lähiympäristöön ja myös lounaalle, jossa pääsimme tutustumaan ensimmäisen kerran kiinalaiseen ruokaan.
Pyöreässä pöydässä oli keskellä iso lasilevy, jota pyörittämällä saattoi valita ruokia omalle lautaselleen, ja ruokia tuotiin monella, monella lautasella, oli keittoa, keitettyjä vihanneksia, riisiä, lihaa, kanaa ja kalaruokia, ranskalaisia perunoita, kaikkia ei edes tiedä, mitä suuhunsa laittoi, mutta liian tulisesti maustettuja ne eivät olleet. Kiinalaiset syövät puikoilla, mekin opettelimme!
Ruokailun jälkeen olimme valmiita päiväunille pitkän matkustamisen väsyttäminä, mutta sitten illalla vielä kävimme katsomassa paikallisia ruokakojuja, joissa oli myytävänä grillattuja skorpioneja, rapuja, mustekaloja, meritähtiä, käärmeitä, koppakuoriaisia ja kaikenmaailman pikkueläimiä ja hyvin näyttivät maistuvan. Sokerivesikuorrutettuja, valtavan isoja mansikoitakin oli tarjolla, mieli teki niitä, mutta ei uskaltanut ainakaan näin ensimmäisenä päivänä syödä.
Kansa käy syömässä näillä ruokakojuilla ja katukeittiöissä, syöminen niissä on halpaa, kotona ei paljon ruokaa valmisteta.
Siisti mijoonakaupunki, jossa ystävällisiä ihmisiä. Saimme kuulla kaupungin mielenkiintoisesta historiasta sekä kaupungin tavoista fantastisilta oppailtamme Marja-Leenalta ja Jasonilta.
Hieno kokemisen arvoinen matka ehdottomasti.
Jenni Turusta
Koko viikon mukanamme kulki paikallisopas Jason, hän hommasi liput eri kohteisiin ja piti huolta meistä muutenkin.
Liikenteessä jalakulkijan piti olla todella varuillaan, sillä vaikka jalankulkijalle paloi vihreä valo suojatiellä, niin oikealta saattoi tulla autoja vauhdilla päälle, jos et varonut, ja hiljaisia sähköpyöriä oli Pekingissä paljon pyöräteillä käytössä.
Autokanta kasvaa 1000 autolla päivittäin, mutta ihmisiä riittää metroihin ja busseihinkin. Metro olikin erittäin kattava ja helppokäyttöinen, 2 yanilla pääsi matkaamaan ja vaihtamaankin metroa ja avuliaita ihmiset olivat, jos olit ns.hukassa metroasemalla. Kaikkien asemien nimet olivat myös länsimaisin kirjaimin, kiinan kielen merkeistä ei kyllä ymmärtänyt yhtään mitään.
Kiitos kaikille mukana olleille mukavasta ja antoisasta matkasta
Leena ja Esko Jyväskylästä
Maanantai 17.5. oli pilvinen päivä, yöllä oli satanut, mutta onneksi päivällä ei satanut.
Heräsimme jo kello 7, aamiaisen jälkeen lähdimme puolen päivän retkelle Taivaallisen rauhan aukiolle ja Kiellettyyn kaupunkiin.
Keisarien maailma kohtaa nykypäivän Tiananmenillä, eli Taivaallisen rauhanaukiolla.
Tiananmenin aukio on todella valtava, noin 50 hehtaaria, sinne mahtuu 600 000 ihmistä,sen varrella on puhemies Mao Zedongin Mausoleumi, joka avattiin 1977, vuosi puhemies Maon kuoleman jälkeen. Mausoleumi on varsinkin kiinalaisten kävijöiden suosiossa, mutta me tutustuimme loppuviikolla omatoimisesti Mausoleumiin, joka ei kuulunut retkipakettiin, mitään laukkuja ei saanut viedä sisälle, eikä valokuvia saanut ottaa ja muutenkin oli tiukat turvatarkastukset.
Ensimmäisenä vastaan tulee patsas, Mao istumassa valtaistuimellaan, jonka juureen kiinalaiset toivat keltaisia kukkia ja sen takana olevassa hautakammiossa Maon balsamoitu ruumis makaa lasiarkussa. Mausoleumissa vallitsee kunnioittava hiljaisuus ja oppaan mukaan tämä on ainoa paikka missä kiinalaiset ovat hiljaa. Kävelyvauhtia kuljimme eteenpäin.
Matka oli erittäin antoisa ja ylitti reilusti odotukset. Kaikki näkemämme ja kokemamme vie vielä paljon aikaa ”sulatteluun”. Matkaoppaan tietämys ja kokemus oli aivan huippuluokkaa, myös paikallisopas Jason oli erittäin palveluhalukas.
Helsinki-Vantaan kentällä lähtöaulassa olisi voinut olla pieni kyltti:Järviradion porukka, näin olisi voinut tutustua matkaseuraan jo ennen lentoa.
Raija ja Tapani Niinisalosta
Massiivinen Suuri Kansanpalatsi sijaitsee Tiananmenin aukion länsilaidalla ja toimii Kiinan parlamentin kokoontumispaikkana.
Aukiolla on myös 38 m.korkea graniittiobeliski, kansansankareiden muistomerkki. Sen peruskivi muurattiin kansantasavallan julistamisen hetkellä ja Maon omalla käsialalla patsaassa on sanat: Kansan sankarit eivät kuole koskaan.
Lähistöllä on myös Kiinan historian ja vallankumouksen museot.
Keisarien Kiellettyyn Kaupunkiin mennään Taivaallisen Rauhan portista, jota koristaa puhemies Maon kuva. Muotokuva on 6 m korkea ja 4 m leveä ja painaa 1,5 tonnia.
Maon kuva muistuttaa siitä hetkestä, kun Mao tällä paikalla 1.10.1949 julisti Kiinan kansantasavallan syntyneeksi. Kuvan vasemmalla puolella on teksti: kauan eläköön Kiinan kansantasavalta ja oikealla puolella: kauan eläköön maailman kansojen yhtenäisyys.
Me kävelimme läpi Kielletyn Kaupungin alueen, jossa on palatseja, saleja, puutarhoja ja pihoja, Siellä on asunut 24 keisaria, tuhatmäärin palvelusväkeä, eunukkeja ja palvelijattaria, joista tuli myös jalkavaimoja.
Suorakaiteen muotoinen, kilometrin pituinen ja 800 m leveä 74 hehtaarin alue.
Kielletyssä kaupungissa on noin 800 rakennusta ja yli 9000 huonetta, tai 9999, sillä 9-luku on keisareiden luku.
Nykyisin alue, jota kutsutaan myös Keisarinpalatsiksi, toimii museona.
Näimme valkoiset marmorisillat, jotka vievät kultavesijoen yli ja joiden takana on Korkeimman Sopusoinnun portti. Näimme ensimmäisen salin, jota kutsutaan Korkeimman Sopusoinnun saliksi, siellä on Keisarien lohikäärmevaltaistuin, salia käytettiin Keisarin kruunajaisiin ja muihin suuriin tapahtumiin ja vain Keisari sai kulkea saliin pitkin lohikäärmeaiheilla koristeltua luiskaa, joka painaa 250 tonnia, ja joka on tuotu yhtenä kappaleena tänne Kiellettyyn Kaupunkiin.
Kielletty kaupunki on kielletty siksi, että sinne eivät tavalliset ihmiset saaneet astua jalallaankaan keisariaikaan.
Taivaallisen puhtauden portista mennään sisäpihalle, jossa on keisarin, keisarinnan ja jalkavaimojen asuinhuoneet. Taivaallisen puhtauden palatsissa sijaitsi keisarin nukkumatlat ja siellä vietettiin viimeisen keisarin häät.
Keisarillisessa puutarhassa on useita paviljonkeja, temppeleitä ja saleja sekä kivikkoistutuksia.
Jalkavaimojen asunnot ovat nykyään museoina, siellä näimme upeita kelloja.
Kiellettyä kaupunkia ympäröi 9 metriä korkea punainen muuri ja 6 metriä syvä vallihauta.
Onneksi oli pilvinen päivä – muutoin olisi ollut liian kuuma kävellä.
Matkalle lähtiessä ajattelin, että ostan kiinalaisen puvun, joita muutama vuosi sitten oli jokaisen kiinalaisen päällä. Yllätys oli melkoinen, sillä pukua ei ollut kellään. Kaikki olivat pukeutuneet länsimaalaisten lailla. Nuoriso oli hienosti pukeutunut ja jokaisella viimeisen päälle kännykkä, en rohjennut näyttää omaani kenellekään.
Kaupunki oli siisti, vaikka 17 miljoonaa asukasta. Olympiakisoja varten kaupunkia oli laajennettu ja rakennettu uusia korkeita rakennuksia, 40 -50 kerroksisia satoja.
Ihmiset olivat ystävällisiä ja uteliaita ja englanninkieliset nuoret tulivat kysymään, mistä maasta ollaan ja kuulumisia. Tämmöiset hyvänkokoiset miehet olivat suosiossa ja päästiin moneen valokuvaan ja jopa TV kuvasi meitä.
Ruoka oli hyvää ja riittävästi, kymmentä eri sorttia pyörivässä pöydässä tarjolla.
Vanha historia kiinnostaa aina ja Kiinan Keisarit tuli tutuksi ja yhden haudan löytöpaikalla käytiin. Joku kävi jonottamassa ison ”M” Mausoleumissa.
Matka oli hintansa väärti ja suosittelen kaikille matkailusta ja historiasta kiinnostuneille
Raimo ja Kaarina Alajärveltä
Lounaan jälkeen menimme silkkimarkettiin, jossa näimme miten silkkilanka syntyy.
Silkkiperhosen toukka kasvaa hajuttomassa paikassa ja hiljaisuudessa.
Toukan kotelo laitetaan kuumaan vetään ja siitä etsitään säikeen pää, ja aletaan keriä. 1700 m. silkkisäiettä saadaan yhdestä silkkiperhosen toukan kotelosta ja silkkilangassa on 96 ohuen ohutta säiettä, jota tuskin silmällä näki.
1 kg kultaa vastasi 1 kg koteloita.
Pioni on Kiinan kansalliskukka ja kukkakuvioita on paljon silkkikankaissa.
Ennen tehtiin jopa laskuvarjoja silkkilangasta, koska se on niin kestävää.
Nyt oli mahdollista ostaa tyynyjä, peittoja, silkkikankaita ym.
Kiinassa on valmistettu jo 5000 vuotta silkkikankaita
Illalla menimme Kung Fu-esitykseen.
Vauhdikas 1.5 tuntinen kului katsellessa judo-tanssi-esitystä. Todella notkeat ja reipasliikkeiset tanssijat esittivät nuoren pojan varttumisesta kertovan tarinan. Vaarallisiakin tilanteita oli, mm. terävän tikarin päällä makaaminen ja kiviharkot halkesivat iskuista.
Hyllykalliolla kampaajan tuolissa istuessani päätin lähteä serkkuni Siskon kanssa Kiinaan Pekingin- kaupunkiin. Mielikuva Kiinasta oli saatu TV:stä ja osaksi kirjoja lukemalla. Odotin paljon polkupyöriä ja massoittain tummia pieniä ihmisiä, pieniä hirsisiä taloja ym.
Yllätys oli melkoinen, kun saavuimme Kiinaan, paljon korkeita nykyaikaisia kerrostaloja, hienoja autoja, kohteliaita ihmisiä ym. Nähtävää ja katottavaa oli tosi paljon, Kiinan muuri, Taivaallisen rauhan aukio, aamuvoimistelu ja tietysti silkki- ym. hienot kankaat oli jo itsessään nähtävyys. Matka oli onnistunut ja vain murto-osa nähtävyyksistä tuli koettua.
Terveisin Marja-Leena Seinäjoelta.
Yöllä oli satanut vettä ja tiistai-aamukin 18.5. valkeni pilvisenä.
Tänään lähtisimme aamiaisen jälkeen koko päivän retkelle Kiinan Muurille, joka on noin 6300-6400 km pitkä, eli yhtä pitkä, kuin on matka Suomesta Pekingiin.
Poikkeamme helmikeskukseen, jonka myymälässä on upeita koruja sekä koriste-esineita jadesta ja viljellyistä helmistä,
Poimimme vedestä elävän simpukan, joka avataan, sisällä oli 20 erikokoista kasvavaa helmeä, saamme sellaisen mukaamme muistoksi.
Kiina onkin maailman suurin makean veden helmien tuottaja
Seuraavaksi menemme Ming-keisarien hauta-alueelle, jonne on haudattu 13 keisaria.
Keisarit lepäävät maanalaisissa holveissa keisarinnan ja jalkavaimojensa kanssa ja maan päällä on samanlaisia paviljonkeja kuin Kielletyssä Kaupungissa.
Laaksoon johtaa loistelias 6.5 km pitkä Henkien tie.
Kiinan kuuluisimman hautausmaan portin jälkeen aurinkoisessa säässä kävelemme Henkien tietä, jota reunustavat upeat pajupuut ja suuret kiviset hahmot tien molemmin puolin, 12 paria mm. leijonia, norsuja ja kameleita ym.ja hovin virkamiesten patsaat, 6 kpl.
Hautojen yhteydessä on museo, johon on kerätty haudoista löydettyjä esineitä.
Jatkamme retkeä lounaspaikkaan, jonka yhteydessä on cloisonne-tehdas.
Soluemaliesineet ovat tyypillisiä kiinalaisia tuotteita. Kuparimetallipohjalle kiinnitetään kuvioiksi ohuita kuparilankoja soluiksi, ne täytetään emalijauheilla ja poltetaan korkeassa lämpötilassa.
Sitten tuote puhdistetaan ja hiotaan kiiltäväksi ja kuparilangat kullataan.
Esineitä voivat olla pienet helmet, tuhkakupit ja suurensuuret maljakot.
Kauniita koruja ja monenkokoisia vaaseja oli myytävänä.
Peking tuli nähtyä ja pieni pala Kiinaa. Mielikuva Kiinasta oli, että siellä ajetaan lampunvarjostinhatuissa, vähässä autoliikenteessä. Tulimmekin moderniin miljoonakaupunkiin, jossa tilanne oli päinvastainen. Sitä Kiinaa, jota olimme lähteneet katsomaan, oli Keisarinpalatsi ja Kesäpalatsi, joka oli aivan kuin satu. Koko Pekingin kaupunki oli kaunis ja siisti, ihmiset ystävällisiä ja katukuva länsimainen. Näimme Taivaallisen Rauhan aukion ja Maon lasiarkussa nonstoppina. Kiinan muuri oli ykköstoive ja sitä on nyt kavuttu. Matkasta jäi niin paljon hyviä muistoja, että niitä täytyy sulatella kauan.
Sisko Hyllykalliolta
Retkipäivämme jatkui kohti Kiinan muureja ja tiellä oli paljon rekkoja matkalla Mongoliaan ja kohta alkoikin auton ikkunasta näkyä mutkittelevia muureja.
Oltiin matkalla kohti Mongoliaa ja muuri, johon mentäisiin on nimeltään Badaling,
67 km Pekingistä, muuri on entisöity huolellisesti 1957. Ympärillä on mahtavat vuoristonäkymät ja muuri nousee ja laskee jyrkästi kulkiessaan pitkin rinteitä.
Tämä noin 7m korkea ja 5m leveä Ming-dynastian aikainen linnoitus on rakennettu
poljetusta maasta, kivestä ja tiilestä. Vahtitorneja on säännöllisin välein. Sakarat ovat vihollisen puolella. Muurin pituus on noin 6300 km, sama matka kuin Suomesta Pekingiin eli se on käsittämättömän pitkä.
Muuria alettiin rakentaa Kiinan yhdistymisen jälkeen 221 eKr. Ennen sitä maa oli jakautunut keskenään sotiviin valtioihin, joilla oli omat puollustusmuurinsa. Uusi keisari Shi Huangdi määräsi rakentamaan pohjoisrajalle puolustusmuurin, jolloin monet entisistä muureista korjattiin ja yhdistettiin toisiinsa.
Muurille rakennettiin tuhansien vartiotornien ketju, jota pitkin voitiin lähettää viestejä ja varoituksia, päivällä savumerkillä, yöllä nuotioilla ja palavilla nuolilla.
Tornit sijoitettiin kahden nuolenkantaman päähän toisistaan, näin viesti kulki parhaimmillaan vajaassa vuorokaudessa yli 500 km.
Vuoren rinteitä mutkittelevä muuri on erittäin kuvauksellinen ja vaikuttava nähtävyys.
Voit valita jyrkemmän ja vähemmän ihmisiä olevan pätkän tai loivemman, jossa on sitten
enemmän ihmisiä.
Aurinko paistoi, kun menimme muurille, me valittiin jyrkempi muuri, jossa oli tosiaankin vähemmän turisteja. Mustat pilvet lähestyivät, ja ennenkuin pääsimme ylös asti, alkoi ukkonen jyristä. Salamat iskivät taivaalla, joten ihan ylös asti emme uskaltaneet mennä, koska alastulo oli vieläkin vaikeampaa sateen liukastettua kiveyksen, ja tuuli riepotteli sateenvarjoa, jonka olimme ottaneet mukaan aurinkovarjoksi.
Vähän kastuneina saavuimme onnellisesti alas, mutta vähän meni meidän unelmaretki pilalle.
Onneksi valokuvia ehdittiin ottaa vielä auringon paistaessa.
One World, one dream – luki vuoren rinteessäkin.
Päivän päätteeksi menimme hotellissa saunaan, joka miehille oli ihan suomalainen sauna, mutta naisille vain 2-hengen höyrykoppi, mutta lämmitti mukavasti sateen takia vilpoisan olon.
Peking on hieno kaupunki, jossa on paljon nähtävää. Keskusta varsinkin on länsimaalaistunut ja se näyttää aika tavanomaiselta suurkaupungilta ja kansainvälisiä liikeketjuja on vierivieressä. Historialliset nähtävyydet oli hienoja ja itse tykkäsin eniten retkestä Kiinan Muurille. Nähtiin me myös Maon ruumis makaamassa lasiarkussa. Ostokset oli täällä todella halpoja ja tavaraa oli mielettömästi joka lähtöön. Itse sain ostettua i phonen, i pod touchin ja 2 chanelin käsilaukkua 180 eurolla , – ja kaikki varmasti aitoja kopioita! Ruoka Kiinassa on aivan erilaista, kuin vaikkapa Suomessa kiinalaisessa ravintolassa. Harvoin tiesin, että mitä suuhuni laitoin, mutta päivä päivältä ruuat maistui paremmalta. Katukeittiössä tarjolla oli esim. skorpionia ja käärmettä. Kaiken kaikkiaan oli hyvä reissu mukavalla porukalla.
Taru ja Osmo Kyyjärveltä
Keskiviikkona 19.5. Aamiaisen jälkeen lähdimme omatoimisesti Lama-temppeliin.
Metrolla on Pekingissä helppo liikkua, eikä maksa paljon, 2y ja on nopea. Väkeä on tupatentäynnä ja tuuletus toimii turhankin lujaa. Metroasemalta käveltiin laamalaisuudelle omistettuun Yonghegong-Lama-temppeliin,joka tehtiin alkujaan Qing-keisarin pojan kodiksi.
Katujen varsilla myytiin suitsukkeita mukaan Pekingin suosituimmalle buddhalaiselle nähtävyydelle.
Temppelissä on 5 suurta rukoushuonetta, joista ensimmäisen ja toisen välissä on Pekingin vanhin suitsutusastia, neljännessä on Dalailaman valtaistuin ja viimeisessä on temppelin arvostetuin patsas, 26-metrinen Buddha, joka on veistetty tiibetiläisestä santelipuusta ja jonka pää ulottuu paviljongin kolmanteen kerrokseen, 18 m maanpinnan yläpuolella ja 8 m alapuolella.
Temppelissä oli nytkin paljon turisteja ja uskovia, jotka polttivat suitsukkeita ja palvoivat buddhaa.
Yonghegong on edelleen käytössä oleva tiibetiläis-buddhalainen temppeli, jota asuttavat keltaisiin kaapuihin pukeutuneet munkit.
Torstaina 20.5. oli retkivuorossa keisarillinen kesäpalatsi puutarhoineen ja marmorilaivoineen.
Keisarillinen kesäpalatsi tarjosi hallitsijoilleen virkistyspaikan keskellä kaupunkia.
Kesäpalatsi ja puutarhat kattavat vajaan 300 hehtaarin alueen, josta kolme neljäsosaa on vettä. Merkittävimmät paikat ovat Pitkän Iän kukkula ja Kunming-järvi. Lisäksi alueella on hallintoalue ja asuinalue puutarhoineen.
Kunming-järven pohjoispuolelta löytyy alueen paviljongit ja pihat yhdistävä Pitkä käytävä.
Tämä 777 m pitkä katettu kävelytie eli käytävä ulottuu Itäisistä saleista Marmorilaivalle.
Käytävän melkein kaikissa näkyvissä olevissa palkeissa ja pylväissä on koristeelliset maalaukset, niitä sanotaan olevan 10 000, Kiinan tarustosta, historiasta ja kirjallisuudesta.
Käytävä päättyy Kesäpalatsin kuuluisimpaan nähtävyyteen, ylelliseen huvimajaan, Marmorilaivaan, tai pikemminkin laituriin, eihän se kellu.
Leskikeisarinna Cizi rakennutti sen esikuvina Missisipin höyrylaivat.
Sanotaan, että varat oli tarkoitettu Kiinan laivaston nykyaikaistamiseen.
Kunming-järvellä on myös marmorista rakennettu seitsemäntoista kaaren silta.
Tee keksittiin vahingossa, kun teenlehtiä tippui vahingossa kuumaan veteen.
Kiinalaiset aloittivat ensimmäisinä teenviljelyn noin 4700 vuotta sitten ja 700-luvulla juoman valmistamiselle ja nauttimiselle oli luotu omat sääntönsä.
Kiinalainen teeseremonia poikkeaa japanilaisesta ja siinä pääosassa on hyvän teen haudutus ja nauttiminen toisin kuin japanilaisessa teeseremoniassa.
Vuosisatojen ajan tee on säilyttänyt asemansa kiinalaisten tärkeimpänä juomana veden jälkeen ja se on edelleen jokaisen vieraan tervetulojuoma.
Kiinalaista teetä on 6 tyyppiä ja lähes 3000 eri lajia. Päätyypit ovat valkoinen, keltainen, vihreä, musta, oollong ja kukkaistee. Pekingin omana teenä pidetään jasmiiniteetä ja ns. Keisarillinen tee on oolongia.
Teetuvassa saimme maistella pienistä kupeista eri teelaatuja ja samalla meille kerrottiin niiden vaikutuksista. Eri teelaatuja juomalla vaiva kuin vaiva paranee.
Jasmiinitee on makeaa, ei tarvitse laittaa sokeria.
Myytävänä oli upeita teeastiastoja.
Retkipäivän päätteeksi vierailemme vielä Pekingin eläintarhan panda-talossa, jossa näemme hellyttävät ja harvinaiset Pandat, joita elää luonnonvaraisina vain Kiinassa.
Noin 6000 eläimen eläintarha on Kiinan suurin – siellä on jättiläispandoja, siperiantiikereitä, nenäapinoita, sarvikuonoja ja japaninkurkia – ym ym. noin. 500 eläinlajia.
Pandalla ruokana on bambunvesoja.
Menimme myös omatoimisesti Beihai-puistoon, joka on Pekingin vanhin keisarillinen puutarha.
Kun Beihai-puiston järvi kaivettiin, niin siitä kertyneestä maasta saatiin saari, jonka laella on 36 m korkea Valkoinen Dagoba, joka rakennettiin v.1651 Dalai Laman vierailun kunniaksi.
Sen juurella Jadekukkulalla on ikuisen rauhan temppeli.
Soittajia ja tanssijoita oli paikalla puiden katveessa järven rannalla.
Illalla menimme vielä porukalla syömään Take 5- ravintolaan, jonka omistaja on suomalainen.
Pippuripihvit kermaperunoilla maistuivat kiinalaisen ruuan jälkeen.
Muutkin Pekingissä olevat suomalaiset kuuluivat löytäneen paikan puheesta päätellen.
Vieressä oli valtaisa marketti, jossa tehtiin edullisia ostoksia.
Lauantaina 22.5. olimme aamuvirkkuina klo 6 menossa taksilla Ri tan puistoon aamuvoimisteluun.
Uhrialttarin ympärille 1500-luvulla rakennettu puisto kuuluu Pekingin vanhimpiin puistoihin.
Olikin aivan ihana aamu ja lenkkeilijöitä ja kuntoilijoita alkoi tulla paikalle.
Tai chi taitajia oli puistossa paljon, siinä tehdään liikkeitä hitaasti, kuin venytellen, paino siirtyy rauhallisesti jalalta toiselle, vaatii tasapainoa.
”Siitä, joka harrastaa tai chita, tulee notkea kuin lapsi, vahva kuin puunhakkaaja ja tyyni kuin viisas.”- on kiinalainen sananlasku
Nuorilla oli mukana kuin sulkapallot, joita he pompottelivat ylöspäin jaloilla. Pallossa on pitkät sulat, eikä se saanut pudota maahan.
Voimistelun jälkeen menimme aamiaiselle.
Taivaan temppeli, jonka Ming-keisari Yongle rakennutti 1420 pyhien menojen suorituspaikaksi, sijaitsee suoraan etelään Kielletystä kaupungista, suuressa puistossa.
Joka vuosi talvipäivänseisauksen aikaan keisari johdatti juhlakulkueen palatsista temppeliin, suorittaakseen vuosittaiset uhrimenot, kunnioittaakseen esi-isiään ja rukoillakseen hyvää satoa seuraavaksi kasvukaudeksi.
Tuolta ajalta on säilynyt yksi Kiinan huomattavimmista arkkitehtoonisista saavutuksista, pyöreä Qinian dian-temppeli, jossa rukoiltiin hyvää satoa ja jonka sinisistä tiilistä tehdyn katon harjalla, 38 metrin korkeudessa on kultainen pallo. Temppelin rakentamisessa ei ole käytetty ollenkaan nauloja tai poikkipalkkeja ja sen mahtavaa kaarikattoa kannattelee 28 käsinveistettyä pilaria.
1889 temppeli syttyi tuleen salamaniskusta, mutta se rakennettiin asiantuntevasti uudelleen ja siitä on tullut keisarillisen Pekingin tunnus. Sisäpuolta saatiin vilkaista vain ovelta, sisälle ei päästetty.
Tiantan-puistossa on kaksi muutakin tärkeää vanhaa rakennusta, jotka molemmat sijaitsevat suoraan etelään Qinian dian-temppelistä. Keisarillinen taivaan holvi, siellä säilytettiin talvipäivänseisauksen juhlamenoissa käytettyjä kivitauluja. Sitä ympäröi kaikumuuri ja monet kokeilivatkin, kantautuuko heidän kuiskaamansa viesti toisella kohtaa muuria kuuntelevan ystävän korvaan.
Täällä saimme pukeutua Keisarin ja Keisarinnan vaatteisiin, päähineet olivat kovia, eikä oikein pään muotoisia ja kuumakin tuli vaatteissa, mutta valokuvat saatiin!
Taivaan temppelin puisto oli valtavan suuri ja paikalliset viihtyivät siellä laulellen tai soitellen perinteisiä kiinalaisia soittimiaan ja aamuisin voimistellen.
Illalla vielä illallinen eli Pekingin ankkaa. Ruoka on herkullista ja mureaa ankanlihaa ja rapeaa nahkaa. Kokki leikkaa ankasta siivuja nahkoineen, jotka nautitaan riisilettuun käärittyinä nyytteinä kurkun, sipulin ja soijakastikkeen kanssa.
Ennen ankkaa meille tarjoiltiin ensin kylmiä alkupaloja ja sitten vielä monta eri sorttia ruokaa kiinalaiseen tapaan pyörivältä lasipöydältä.
Jälkiruokana Kiinassa on hedelmäpaloja, useimmin meloniviipaleita. Teetä on myös aina tarjolla.
Toukokuinen viikko Pekingissä 2010.
Järviradion kuulijamatka Pekingiin järjestettiin lomasuunnitelmieni kannalta sopivaan aikaan. Matkakaveriksi sain houkuteltua tyttäreni, jolta myös Peking oli vielä näkemättä.
Ennakko-odotusten mukaan näimme viikon aikana Pekingin päänähtävyydet opastettuina: Taivaallisen Rauhan aukion, Kielletyn Kaupungin, Keisarin Kesäpalatsin, pandat ja tietysti pääkohteena Kiinan Muurin, jossa meidät yllätti ukkoskuuro. Tutustuimme myös silkin valmistukseen, helmikeskukseen ja teeseremoniaan sekä näimme vauhdikkaan KunFu-esityksen. Omatoimisesti kävimme Maon Mausoleumissa, Taivaan temppelissä ja Lama temppelialueella.
Yllättävää kaupungissa olivat modernit rakennukset sekä liikenne, joka sujui hyvin valtavasta liikennemäärästä huolimatta. Metro oli turvallinen ja nopea liikkua ja taksit edullisia. Kävellen kaupunkiin ja sen hutong-alueisiin kuitenkin pystyi tutustumaan parhaiten lähietäisyydeltä. Hellepäivinä oli mukava paeta kaupungin vilinästä moniin puistoihin, joissa saattoi osallistua vaikka tai chi-voimisteluun.
Ostosten teko oli edullista sitten, kun osasi tinkimisen taidon. Valikoimaa riitti ja silkki, helmet ja silmälasit sekä monet tuliaiset vaihtoivat omistajaa. Ruoka oli maukasta ja puikoilla syöntikin alkoi jo sujua viimeistään viimeisenä päivänä, jolloin söimme pekingin-ankka illallisen.
Pekingiläiset ihmiset olivat ystävällisiä ja avuliaita sekä innokkaita kauppiaita!
Kieliongelmatkin ratkesivat käsiä käyttäen.
Lomaviikkoon mahtui enemmän näkemistä ja elämyksiä kuin olisi voinut kuvitellakaan.
Kiitokset Irenelle ja Markulle järjestelyistä sekä terveiset koko matkaseurueelle.
Terveisin Paula ja Sirkka Ähtäristä
Olympialaisiin valmistunut ”linnunpesä”.
Sunnuntaina 23.5. oli aikainen herätys jo klo 6, koska oli kotiin paluupäivä ja bussi nouti meidät hotellista jo klo 7.30.
Laukut vain ulos huoneesta, niin hotellipojat kantoivat ne bussiin, josta sitten itse hoidimme ne kentällä eteenpäin.
Pekingin kentällä kaikki sujui joutuisasti ja lentokin oli ihan ajallaan, joten Suomessa olimme iltapäivällä klo 14.30.
Peking on siisti kaupunki, nämä olivat roskiksia
Toukokuu on hyvä aika matkustaa, ei ole vielä liian kuuma. Nähtävää viikon ajalle oli todella paljon, retkipakettiin kuuluvia opastettuja nähtävyyksiä ja vielä lisää omatoimisesti tehtynä. Peking on shoppailijan paratiisi, ostettavaa löytyy paljon – tosin kopioita. Ruoka ei ollut liian tulisesti maustettua, tosin aina ei tiennyt mitä suuhunsa laittoi, mutta vatsataudilta meidän ryhmä säästyi. Ravintolat, jossa aterioimme, olivat hyvätasoisia.
Kiinalaiset ovat ystävällisiä ja avuliaita, tosin vanhempi väki ei osaa englantia, eikä kaikki nuoretkaan, mutta käsiä apuna käyttäen tuli ymmärretyksi. Liikenneruuhkat hidastivat taksilla kulkemista, mutta metrot kulkivat, paljon uusia linjoja oli tehty.
Kiitos Suomen Matkatoimiston oppaalle Marja-Leena Tiensuulle ja paikallisopas Jasonille opastuksesta ja huolenpidosta.
Mukavalle porukalle aurinkoista kesää toivottaen
Markku ja Irene Järviradiolta