Tervetuloa Kreikkaan ja Skiathokselle! Näin toivottelivat Aurinkomatkojen oppaat Marjaana, Anna ja Noora, kun he olivat meitä vastassa Skiathoksella.
Lento 27.5.2010 Jyväskylästä oli historiallinen, sillä se oli ensimmäinen lento Suomesta Skiathokselle, kohde on aurinkomatkojen uutuuskohde.
Aamulla jo kello 8.10 olimme lähteneet Jyväskylästä, ja lentoaika oli vain 3.35 tuntia, joten jo kello 13 olimme hotelleissa. Lomalennon 200 matkustajaa sijoittuivat moneen eri hotelliin, joihin oli lyhyt matka kentältä.
Yksi hotelleista oli Plaza ja se sijaitsi merenrannan tuntumassa, paikassa nimeltään Kanapitsa, hauska nimi, joka tarkoitti ihan muuta kuin Suomessa.
Aurinkomatkojen lomakirjat olivat hotelleissa ja niissä kerrottiin kohteesta:
Kreikka – 132 000 km² suuruinen, sirpaleisen rikkonainen maa. Sinivalkoinen lippu liehuu salossa symbolisoiden merta, taivasta ja itsenäisyyden puolesta taisteltujen tarkoitusperien puhtautta. Jylhät, paikoitellen Alppeja muistuttavat vuoristot ja vehreä ainutlaatuinen luonto. Egeanmeri, joka kietoo syleilyynsä lukuisia kauniita saaria, joista jokainen kantaa omanlaista leimaansa.
Kreikka – 11 miljoonaa kreikkalaista, jotka puhuvat kiehtovan kuuloista kreikan kieltä. Keskustelu kuulostaa aika ajoin lähes riitaisalta väittelyltä. Kärsimättömyys, joka yhdistyy ylenpalttiseen vieraanvaraisuuteen ja ystävällisyyteen. Siitä on kreikkalainen tehty.
Kreikka – tuhannet ja taas tuhannet pienet kirkot ja luostarit kertovat maan uskonnollisuudesta. Ortodoksisuus, Kreikan pääuskonto, jakaa vuoden jaksoihin omalla rytmillään. Ikoni kodin seinällä ja ristinmerkki käveltäessä kirkon ohi tuo turvan jokaiseen päivään. Uskonto on läsnä niin arjessa kuin juhlassa.
Kreikka – tsatsiki, dolmades, moussaka, souvlaki, stifado… Tuoreet vihannekset ja maistuva lammas! Kreikkalaisia herkkuja ei voita mikään. Tunnelmallisessa tavernassa istuminen kauniin auringonlaskun aikaan kruunaa lomapäivän. Auringon painuttua mailleen taivaalle ilmestyy silmiä hivelevä iltarusko ja toinen toistaan kauniimpi värisävy häivähtää hetken horisontissa. Lasi Retsinaa ja kulaus rakia lämmittää mukavasti mieltä ja sydäntä.
Kreikka – tavernoista ja kahviloista kantautuva musiikki on outo yhdistelmä hilpeää ilottelua ja sydäntä raastavaa laulantaa. Musiikki vie mennessään ja itsensä voi löytää huomaamatta tanssilattialta musiikin pyörteistä. Tunnelma on ainutlaatuinen laulajan laittaessa kaikki tunteensa peliin laulua tulkitessaan.
Kreikka – turkoosin eri sävyissä välkehtivä meri liplattaa valkohiekkaiseen rantaan. Aurinko loistaa korkealla ja iholla voi tuntea sen kihelmöivän kuumuuden. Paratiisiranta ja aurinko ovat iso osa kreikkalaista kesää.
Paratiisirantoja, turkoosinsinistä vettä ja vehreitä metsiä – Mamma Mia mikä saari!
Skiathos on Sporadien saariryhmän tunnetuin ja kansainvälisin saari, joka sijaitsee pohjoisella Egeanmerellä. Saari on tunnettu erityisen kauniista luonnostaan; valkohiekkaisista rannoista ja vehreästä kasvillisuudesta. Mäntymetsät, oliiviviljelmät ja viinitarhat hallitsevat maisemaa ja tuovat oman osansa Skiathoksen ainutlaatuiseen värimaailmaan. Tiheät metsiköt jatkuvat aina rantalinjaan saakka, missä turkoosinsininen merivesi liplattaa valkohiekkaiseen rantaan.
Skiathoksen päänähtävyys vanha linnoitettu pääkaupunki Kastro sijaitsee huimalla paikalla kallion päällä. Historian lehtien havinaa voi tuntea myös vierailemalla Evangelistrian luostarissa. Luostari on merkittävä koko Kreikan historiassa, sillä siellä suunniteltiin ja valmistettiin vuonna 1807 Kreikan ensimmäinen lippu. Skiathoksen värikäs historia juontaa juurensa tuhansien vuosien taa ja saarella on ollut monia eri valloittajia.
Skiathoksen saarella on noin 6200 asukasta, joista suurin osa asuu Skiathoksen kaupungissa. Muut kylät ovat hyvin pieniä. Matkailijat löysivät viehättävän saaren jo toisen maailmansodan jälkeen 1950-luvulla. Nykyään matkailu on nykyään yksi saaren pääelinkeinoista. Saarelle saapuu matkailijoita vuosittain noin 100 000 – erityisesti Britanniasta ja Pohjoismaista. Skiathoksen ehdoton vetonaula on sen lukuisat rannat, jotka houkuttelevat nauttimaan auringosta ja kastamaan varpaat kirkkaaseen meriveteen.
Naapurisaarella Skopeloksella kuvattiin suureen suosioon noussut Mamma Mia-musikaali, joka toi nostetta molempien saarien matkailulle. Elokuvan tuomaa kuuluisuutta olisi voinut hyödyntää enemmänkin, mutta paikalliset ovat halunneet säilyttää saaren alkuperäisen hengen. Kuvauspaikoilla on mahdollista – ja kannattaakin – vierailla loman aikana!
Lomakohteemme nähtävyydet
Bourtzin linnake
Pieni niemeke erottaa vanhan ja uuden sataman toisistaan. Ghisin veljekset rakennuttivat Bourtzin niemekkeelle linnakkeen vuonna 1207, jonka tarkoitus oli puolustaa Skiathoksen kaupunkia ulkopuolisten hyökkäyksiltä. Vuonna 1660 linnake kuitenkin tuhoutui Venizialaisen Amiraali Francisco Morosinin hyökätessä kaupunkiin.
Nykyisin linnakkeessa järjestetään kesäisin erilaisia kulttuuritapahtumia, mm. ulkoilmateatteriesityksiä, taidenäyttelyjä ja konsertteja.
Kastron linnoitus
Skiathoksen vanhan pääkaupungin rauniot pohjoisrannikolla on ehdoton käyntikohde, se sijaitsee erittäin kauniilla paikalla, meren ympäröimänä, korkean kallion päällä.
Linnoitus rakennettiin aikoinaan 1400-luvulla suojelemaan Skiathoksen keskiaikaista pääkaupunkia, muun muassa merirosvoilta ja muilta ulkopuolisilta hyökkäyksiltä. Linnoitus suojeli kaupunkia yli 400 vuotta, aina vuoden 1829 itsenäistymiseen saakka. Tuolloin saaren asukkaat palasivat takaisin etelään ja aloittivat Skiathoksen kaupungin rakentamisen nykyiselle paikalleen. Korkeat kalliot loivat erinomaisen suojan kaupungille, ainoastaan rannan puolelle rakennettiin korkea muuri. Linnoituksessa oli suuri portti, tykkejä, puolustautumista varten sekä torni. Linnoitus oli yhdistetty maahan puisella nostosillalla.
Keskiaikainen Skiathoksen kaupunki sijaitsi kokonaisuudessaan linnoituksen sisällä ja asukasluku oli alhainen. Talot oli rakennettu tiiviisti yhteen ja linnoituksen sisällä oli yli 20 kappelia, Ottomaanien vallan aikaan (1538–1821) kaupunkiin rakennettiin myös pieni moskeija. Ainoastaan kaupungin hautausmaa oli linnoituksen ulkopuolella. Elämä linnoituksen sisäpuolella oli rankkaa ja hankalaa, etenkin monien valloittajien aikaan.
Kastron linnoitus valmistui vuonna 1453, jolloin sitä hallitsivat Bysantilaiset, myöhemmin Venetzialaiset ja viimeisenä Turkkilaiset. Vuoden 1829 jälkeen linnake on ollut asuttamaton.
Tänä päivänä linnoituksesta on jäljellä ainoastaan keskiaikaiseen kaupunkiin johtanut portti, muutaman rakennus ja pieni kunnostettu kappeli. Kastron raunioille kannattaa lähteä vuokrajeepillä, sillä perille ei johda päällystettyä tietä ja matkalla on jyrkkiä ylämäkiä. Vanhan kaupungin raunioille on pieni patikoiminen. Rauniolta on lisäksi kaunis näkymä Kastron uimarannalle, jossa on mukava pulahtaa turkoosina hohtavaan mereen virkistäytymään. Retkelle on hyvä ottaa mukaan eväät, sillä saaren asumattomassa pohjoisosassa ei juuri tavernoihin törmää.
Kastro on innoittanut mm. Saarella syntynyttä kirjailijaa Alexandos Papadiamantista (1851–1911), jonka mukaan saaren lentokenttä ja Skiathoksen kaupungin pääkatu on nimetty.
Matkalla Kastron linnoitukseen Skiathoksen saarella. Allamme jeeppi ja
pölyävä mutkitteleva hiekkatie. Aurinko nauraa koko naamallaan … kesän ja
loman tuntu väreilee mielissä. Reissuun kannattaa varata aikaa jokunen
tunti, sillä vaikka matkaa ei ole rasitteeksi, niin keskinopeus ei päätä
huimaa. Yllätykseksemme tie muuttuu siistiksi mukulakivitieksi, jota
reunustavat pensaat, mutkia myötäillen laskeudumme alas kohti rantaa.
Kaukana edessä häämöttää määränpää, entinen saaren pääkaupunki, korkealle
kukkulalle merirosvoilta turvaan rakennettu Kastro, jonka raunioita on vielä
intiimien kirkko-rakennusten välissä. Alhaalla kimmeltää vihreä laguuni ja
hiekkaranta odottaa hikisiä uimareita, kunhan ensin kiipeämme uloimpaan ja
korkeimpaan maamerkkiin, perillä on käytävä kun tänne lähdettiin.
Kiipeäminen palkitsee huikeilla näkymillä, meri ja taivas sekoittuvat yhteen
sinisyyteen! Siinä Kreikan lipun väreihin maalattujen maamerkkien välissä
otetaan poseerauskuvat – aivan kuin kaikki meitä ennen tänne kavunneet ovat
tehneet. Ja sitten uimaan, kristallinkirkas meri kutsuu…
”The most important trip you may take in life is meeting people half way.”
– Henry Boye *
Maarit & Risto ja Taru-Maija
Papadiamantiksen museo
Saaren kuuluisan kirjailijan Papandiamantiksen koti toimii nykyään museona. Alexandos Papadiamantiksen isä rakensi nykyisin museona toimivan talon vuonna 1860. Kirjailija kasvoi ja myöhemmin kuoli tässä talossa, synnyin taloa ei ole enää olemassa.
Museo sijaitsee noin 100 metriä uudesta satamasta Papadiamantis katua pitkin. Pieni kuja kääntyy oikealle.
Talo on kaksikerroksinen. Alemmassa kerroksessa on vaatimaton huone, jossa on keskellä kaivo. Toisessa kerroksessa on kolme huonetta ja uloskäytni sekä pieni keittiö. Talo oli tuolle ajalle hyvin tyypillinen, arkkitehtuuri ja sisustus voidaan jäljittää entiseen Vähä-Aasiaan.
Evangelistrian luostari
Luostari on yksi suurimmista ja samalla saaren ainoa luostari, jossa edelleen asutaan. Nykyisin luostarissa asuu isä Angelos Lyssarisin lisäksi muutamia munkkeja, heillä on kotieläiminä mm. kanoja pikkupoikasineen, pihassa kasvaa sitruunapuita, joissa oli kypsymässä sitruunoita. Luostarin perustivat Athoksen saarelta tulleet munkit. Sen rakentaminen aloitettiin vuonna 1794 ja se valmistui lopulta vuonna 1806.
Luostari sijaitsee jyrkällä vuoren rinteellä, suojaisella paikalla, saaren pohjois-osassa ja on pyhitetty Neitsyt Marialle. Mutkaista, kapeaa tietä pääsee perille vain taksilla tai vuokraamalla jeepin, myös pikkubussilla kuljetetaan. Evangelistrian luostari on erittäin tärkeä ajatellen koko Kreikan historiaa, sillä siellä suunniteltiin ja valmistettiin vuonna 1807 Kreikan ensimmäinen lippu, valkoinen risti sinisellä pohjalla. Lisäksi luostari tarjosi turvapaikan Kreikan vapaussodan taistelijoille 1820-luvulla.
Luostarirakennuksissa toimii kirkkosalin lisäksi luostarikauppa, joka myy muun muassa munkkien valmistamaa Alypiakos-viiniä, likööriä, ikoneja, matkamuistoja ja koruja sekä luomutuotteina valmistettuja oliiveja ja oliiviöljyä. Viereisessä rakennuksessa toimii pieni museo, jossa esitellään luostarin ja saaren historiaa. Taideaarteiden lisäksi luostarissa on esillä laaja musiikki-instrumenttikokoelma, jossa on kaikkiaan 1500 soitinta ympäri maailman, mukana on myös suomalainen kannel, sekä ruotsalainen tuohitorvi.
Pienessä kahvilassa myytiin virkistykseksi kahvia ym. juomia.
Paikka oli rauhallinen, eikä vielä turistien kansoittama.
Kounistran luostari
Luostari rakennettiin noin vuonna 1700. Sitä on pidetty yhtenä saaren pyhimmistä paikoista ja pitkään se oli saaren tärkein munkkiluostari. Luostaria asuttivat pitkään munkit, mutta nykyisin se on asumaton. Luostari sijaitsee saaren länsipuolella. Vuonna 1655 eräs munkki nimeltä Symeon näki pyhän valon valaisevan koko metsän, hän löysi metsästä Neitsyt Marian ikonin, joka oli ripustettu männyn oksalle. Neitsyen kasvot loistivat valoa. Tästä tapahtumasta lähtien neitsyt Maria on ollut koko Skiathoksen saaren suojelupyhimys. Kounistran luostari rakennettiin samalle paikalle, josta Symeon vuonna 1700 löysi ikonin. Saaren suojeluspyhimystä juhlitaan kahdesti vuodessa, heinäkuun ensimmäisenä sunnuntaina sekä 21. Marraskuuta.
Pääkirkko (Tris lerarches)
Kirkko sijaitsee Skiathoksen vanhan kaupungin puolella, lähellä vanhaa satamaa, aukiolla, portaiden yläpäässä. Lisäksi saarella on 45 pienempää kirkkoa.
Pääkirkosta on muodostunut vuosien saatossa uskonnollisten johtajien pyhättö. Kirkko rakennettiin vuonna 1846, keskelle Skiathoksen kaupunkia. Kirkossa on nähtävillä Neitsyt Marian ikoni, jonka munkki Symeon löysi Kounistra luostarin paikalta metsästä 1650-luvulla. Lisäksi kirkossa on nähtävillä monia muita uskonnollisia aarteita ja ikoneita, joilla on suuri arkeologinen arvo. Suurin osa näistä on löydetty saaren muista kirkoista.
Skiathoksen vanha kaupunki
Idyllinen osa Skithoksen kaupunkia sijaitsee kukkulan laella, vanhan sataman yläpuolella. Kaupunki on saanut alkunsa jo vuonna 1830, jolloin kaupunkilaiset siirsivät pääkaupungin pohjoispuolelta saarta, sen nykyiselle paikalle eteläosiin. Vanha kaupunki, mukulakivisine katuineen, valkoisine taloineen ja kirkkoineen, luo mukavan rauhallisen tunnelman. Vanhan kaupungin alueella on paljon ravintoloita ja kauppoja.
Kannattaa ehdottomasti lähteä tutustumaan myös saaren sisäosiin, sillä vuoriston huikeat maisemat ovat näkemisen arvoisia, kaikkialla ympärillä on pinjoja, oliivi- ja plataanipuita vihreän kaikissa sävyissä. Tiet kulkevat upeissa vuoristomaisemissa ja yhtäkkiä mutkaisella tiellä eteen avautuu turkoosina välkehtivä Egeanmeri.
Omatoimiseen liikkumiseen saarella suosittellaan auton vuokraamista: esimerkiksi jeepillä voi hyvin kiertää koko pienen saaren, jolloin kilometrejä kertyy vain 60. Jeepillä pääsee liikkumaan myös saaren pohjoisosan teillä, joista osa on kuoppaisia, kapeita ja päällystämättömiä hiekkateitä.
Kuvankauniita rantapoukamia ja pinjametsien vihreyttä
Auringossa kylpeviä hiekkarantoja ja varjoisia pinjametsiä, iloisia iltoja ja luostarikirkkojen hiljaisuutta, kansainvälistä tunnelmaa ja perinteistä, kreikkalaista elämänmenoa – monipuolinen Skiathos viehettää kokenuttakin Kreikan kävijää. Mantereen kupeessa sijaitseva saari tunnetaan upeista rantapoukamistaan, joita on yli 60. Niihin kuuluu myös Euroopan kauneimpiin lukeutuva Koukounariesin hiekkaranta. Rantoja huuhtovat Egeanmeren kirkkaat, turkoosit sukellus- ja snorklausvedet.
Kivisillä ja kallioisilla rannoilla näkee usein mustia ja pallomaisia merisiilejä. Merisiilit eivät sinänsä ole vaarallisia – ne ovat tiukasti kiinnittyneinä kallioalustaansa, mutta jalkapohjaan sattuessaan terävät piikit voivat aiheuttaa ikävän tulehduksen.
Skiathoksella on yksi bussilinja, joka liikennöi päätietä pitkin Skiathoksen kaupungin ja n. 15 km:n päässä sijaitsevan Koukounariesin rannan välillä. Reitin varrella on 26 numeroin merkittyä bussipysäkkiä. Bussi liikennöi vilkkaimpaan sesonkiaikaan 5–10 minuutin välein, muulloin n. 20 minuutin välein.
Vesitaksi liikennöi vanhasta satamasta uimarannoille, esim. Achladieksen ja Kanapitsan rannoille pääsee noin tunnin välein.
Retket
Island Hopping
Lähisaaret tutuiksi. Merellinen saarikierros alkaa Skopelokselta, jonka satamaan ankkuroidaan aamupäiväksi. Tutustutaan kylän historialliseen keskustaan, jonka jälkeen jää vapaata aikaa omatoimiseen kiertelyyn. Iltapäivällä merimatka jatkuu Patitiriin, Alonissoksen satamaan. Omaa aikaa vierailla Vanhassakaupungissa tai meripuistossa. Paluumatka kulkee pitkin Skopeloksen länsirannikkoa, jonka vesissä viihtyvät delfiinit seurailevat usein merellä liikkujia.
Merta, hiekkaa ja maisemia
Koko perheen meriretki. Matkataan 23-metrisellä entisellä kalastusveneellä poukamiin, joille pääsee vain mereltä käsin. Ensimmäinen tauko on Skopeloksen saaren Kastanin rannalla, joka sai maailmanmainetta Mamma Mia! -elokuvan kuvauspaikkana. Aikaa auringonottoon ja snorklaukseen, maskit ja snorkkelit saa laivalta. Kastanilta jatketaan Eliokselle, jonka rantatavernassa nautitaan lounas. Iltapäivällä siirrytään Arkoksen saarelle, jonka suojaisassa poukamassa pulahdetaan vielä mereen uimaan. Laivalla tarjoillaan virvokkeita ja hedelmiä. Retki sisältää lounaan.
Vietimme viikon helteisessä säässä, mittari kohosi yli 30 asteen, saimme kuitenkin yhtenä iltana myös sadetta, mutta seuraavana päivänä taas aurinko paistoi.
Merivesi oli vielä viileää, mutta virkisti kuumassa säässä ja suolavedessä on ihana kellua.
Saarella on patikkapolkuja, joissa todella kysytään hyvää kuntoa, sillä maasto on mäkistä ja ilmasto oli helteistä meidän lomaviikolla.
Korkeuserojen vuoksi kohde ei sovellu liikuntaesteisille
Päivärytmi on Kreikassa kuten muissakin Välimeren maissa pohjoismaisesta poikkeava. Iltapäivällä paikalliset vetäytyvät päivälevolle. Iltaa vietetään usein ulkona ja illanvietto jatkuu myöhään yöhön.
Sunnuntai-iltana vietimme suomalaisia radiotansseja Skiathoksen keskustassa, rannalla sijaitsevassa Sollevantte-ravintolassa, johon kokoontui matkalaisia lähettämään terveisiä Suomeen toivelevyn keralla.
Torstaina 3.6.2010 oli kotiinpaluupäivä, onneksi lento oli ajallaan ja Jyväskylässä oltiin jo kello 16.25. Olipa helppoa matkustaa, kun meillä kotiin ei ollut pitkä matka lentokentältä.
Aurinkoisin terveisin Irene ja Markku Järviradiolta.
