Matkasta kertoo 8-vuotias Pekko Oksanen. Sunnuntai 1.4.
Lentokone lähti vähän myöhässä. Korvat menivät lukkoon nousussa ja laskussa. Ruoka maistui vähän oudolle, leipä, juusto ja jogurtti olivat hyviä. Matka oli vähän pitkä. Me lensimme n, 10 000 metrin korkeudessa. Siellä ulkona oli noin -60 astetta. Olisi ollut kiva katsella lasten ohjelmia enemmän. Me lensimme pilvien yläpuolella ja aurinko kirkasti pilvet hohtavan valkoisiksi ja ne häikäisivät pahasti silmiä.
WC:hen sai jonottaa älyttömän kauan, se ei ollut kivaa! Meteliäkin lentokoneessa oli. Kun laskeuduttiin, kone sujahti pilvien läpi maan pinnalle Ben Gurionin lentokentälle Tel Aviviin.
Lähdimme Maya tours bussilla Jerusalemiin. Luonto oli kaunis: oli kukkivia puita ja pensaita sekä vihreitä isoja nurmikoita. Talot olivat vaaleita, isoja ja komeita. Kullä pieniäkin taloja oli. Jätimme toisen ryhmän autosta Jad Hashmonaan ja jatkoimme sitten omaan hotelliin, Novoteliin Jerusalemissa. Se oli iso ja hieno hotellli. Meidän huone oli seitsemännessä kerroksessa.
Illallisella oli monenlaisia ruokalajeja: alkukeitot olivat välttäviä, salaatit tavallisia, lämpimät ruoat hyviä ja jälkiruoat erinomaisia. Illalla oli haikea olo. Oli niin ikävä äitiä, isiä ja Perttua.
Maanantai 2.4.
Lähdimme aamulla retkelle Jad Vashemiin, vainojen museoon. Me emme voineet mennä sisälle, koska sitä ei suositella alle 12-vuotiaille. Kuljeskelimme ulkona. Siellä oli paljon mielenkiintoisia paikkoja, mutta koska oli kylmää ja sateista, menimme sisälle katsomaan pienoismallia tästä paikasta. Se oli hienosti tehty. Sitten menimme kahvioon herkuttelemaan jäätelöllä.
Seuraavaksi oli vuorossa Hertzl-vuori. Siellä oli komea herra Hertzlin muistomerkki ja kuuluisien Israelilaisten valtiomiesten hautoja. Golda Meir oli nainen. Paikalla valmisteltiin kansallispäivän juhlallisuuksia. Tarja puhui suoraan Järviradion ohjelmaan kuulumisia meidän matkalta ja meidän poppooltakin lähetettiin terveisiä kotiin.
Israelin kansallismuseossa oli todella hieno iso pienoismalli vanhasta Jerusalemista. Sitä olisi tarkkaillut vaikka kuinka kauan. Se oli minun suosikkini. Sitten menimme pimeään käytävään, jossa esitettiin Kuolleen meren kirjakääröjä. Ne on paimenpoika löytänyt luolasta vahingossa.
Illalla olimme Tarjan ja Sarin luona laulamassa. Tutustuimme toisiimme ja opettelimme toistemme nimet. useimmat laulut olivat outoja, tutuin oli Tiellä ken vaeltaa. Israelilaiset laulut olivat hienoja, mutta vaikeita.
Kävimme pikkukaupoista ostamassa herkkuja: jäätelöä, suklaata, keksejä, appelsiineja ja sipsejä. Kun tulimme hoteliin, vartija kielsi kaikki muut kuin appelsiinit tuomasta hotelliin. Menimme puiston penkille syömään, mitä jaksoimme. Sipsipurkki piilotettiin tiheään pensaaseen ja muut roskikseen. Sitten marssimme appelsiinien kanssa sisään. Ensi yö on juutalaisten pääsiäisyö. Hissit liikkuivat kankeasti. Ne pysähtyivät joka kerroksessa.
Tiistai 3.4.
Lähdimme seikkailemaan Vanhaan kaupunkiin Tarjan, Irjan, Sarin ja Anitan kanssa. Kulkureittien etsiminen oli vaikeaa. Koko ajan sai jännittää, pysyikö toisten matkassa.
Siellä oli kamalasti kauppoja. Ei uskaltanut paljon katsella tavaroita, kun myyjä meinasi heti pakottaa ostamaan sen tavaran. Minä ostin sieltä pikkukamelin. Se kauppias puhui tuhmia Sarille, kun ei sieltä löytynyt sopivaa ostettavaa. Kaduilla oli hirveän sotkuista ja aikamoisia hajujakin oli. Jotkut huusivat, toiset tönivät ja varmasti taskuvarkaitakin oli liikkeellä. Kun pääsimme Damaskos-portille, istuimme rappusille levähtämään. Nuori poika maalasi työntökärryjä ja toiset pojat häiritsivät häntä. Yksi kenkäkauppias hyppi tasajalkaa ja huusi: Haija, haija, haija… toinen kauppias vastasi: Haija, haija, haija! Ihmisiä tuli ja meni paljon.
Kävimme pikkuruokapaikassa ostamassa Falafeliä. Se on Israelin kansallisruokaa ja tosi hyvää. Leivän sisään laitetaan kasvispullia, kasviksia ja salaatinkastiketta. Nam! Appelsiinimehut ovat myös hyviä.
Illalla tapasimme Viktor Smadjan, joka on Keren Ahvah Meshihit-säätiön ensimmäinen johtaja. Hän kertoi meille mm. kristillisen kirjapainon työstä.
Keskiviikko 4.4.
Öljymäki on korkea. Siellä on paljon hautoja. Sieltä näkyy Kultainen Portti, josta uskotaan Jeesuksen joskus tulevan.
Öljymäeltä Jeesus ratsasti Jerusalemiin ja sieltä Jeesus nousi pilven mukana taivaaseen. Minä annoin rahan yhdelle, luulisin sokealle, kerjäläiselle, joka pyysi rahaa. Öljymäellä on Getsemane niminen puutarha, jossa on Kaikkien Kansojen Kirkko ja Kanaemon kirkko.
Getsemanessa on yksi öljypuu jonka alla Jeesus rukoili opetuslasten kanssa ennen kuin Juudas Iskariot kavalsi hänet. Siellä Jeesus vangittiin ja vietiin sitten pois.
Länsimuuri on toiselta nimeltään Itkumuuri. Se on hirveän vanhaa temppelin seinää.
Vasemmassa reunassa oli miesten puoli. Miehillä oli päässään kipa, lierihattu tai turkishattu. He rukoilivat tai lukivat vanhaa testamenttia. Oikeassa reunassa oli naisten puoli. Muurin raoissa oli paljon rukouslappuja. Rukoilijat liikkuivat koko ajan ja poistuivat sieltä takaperin.
Via Dolorosa = Tuskien tie kulkee Vanhassa kaupungissa. Ariel opas kertoi jos Jeesukselle oli tapahtunut jotain, kuten oli kaatunut väsymyksestä kolme kertaa, tapasi äitinsä tai maanviljelijä Simon pakotettiin kantamaan Jeesuksen ristiä. Näitä pysäkkejä oli 14. Sitten Jeesus naulattiin ristille, niin hän sitten kuoli ristillä Golgatalla pääkallon muotoisen kummun vieressä kahden pahantekijän kanssa.
Illallisella Herppis-pappa ripitti eri ihmisiä, mm. minua, Pekkoa. Kukaan ei ymmärtänyt mitä hän sanoi. Ravintolan tarjoilija vuorostaan torui Herppis-pappaa.
Torstai 5.4.
Pakkasimme tavarat ja jätimme Jerusalemin taaksemme. Katsoimme kukkulalta Paimenten Ketoa ja Betlehemiä. Sinne tuli lapsia jotka huutelivat: Money, money!
Me annettiin pienimmälle kolikko.
Maisema muuttui karuksi ja oli suuria kukkuloita. Kuollut meri on maailman alhaisin paikka. Siellä oli muuten hauska kellua, mutta pohja oli yllätyksiä täynnä ja vesi tuntui kylmältä. Vedessä on 28% erilaisia suoloja, sitä ei saa mennä suuhun eikä silmiin. Monet ottivat mustan savinaamion, jonka piti kuivua ja sitten pestä pois. Se nuorentaa ihmistä 10 vuotta. Minä meinasin vajota savilällyyn. Toinen jalka pelastui, mutta toinen vaan vajosi. Suuren kaivamisen jälkeen sain jalkani pois, mutta uimakenkä jäi saveen. Seisoin kepakon päällä ja kaivoin ja kaivoin savea. Suuren työn jälkeen sain kenkäni pois. Onneksi rannassa oli suihkuja, joissa voi huuhtoa savet ja suolavedet pois. Rikkiallas oli kiva, maan alta virtaa rikkipitoista lämmintä vettä ( n. 40 asteista) jossa voi uida vain 15 minuuttia.
Kuolleen meren mineraaleista tehdään korkeatasoisia voiteita eri tarkoituksiin. Kävimme Ahavan tehtailla.
Kun pääsimme Tiberiaksen hotelliin, Golden Tulipiin, olimme iloisia hotellihuoneesta, koska se oli tosi viihtyisä ja ikkunasta näkyi Gennesaret-järvi kaikessa komeudessaan.
Perjantai 6.4.
Ensimmäisenä lähdimme linja-autolla Gilboan vuorelle. Ajoimme sinne Taborin vuoren ohi. Gilboan vuori on oikea kukkavuori. Siellä oli Iiris-polku, jonka varrella oli muhkeita kellertäviä Iiriksiä. Siellä oli muitakin kukkia, korkeita ja matalia ja kaikenvärisiä.
Hienoin oli punavuokko, niitä oli kokonaisia peltojakin.
Sahnen kansallispuisto oli oikea lomaparatiisi. Jotkut grillasivat, toiset ottivat aurinkoa ja useimmat uivat altaissa tai hyppivät veteen korkeilta reunuksilta. Vesi on ihan kirkasta lähdevettä, siinä on ihan vähän rikkiä. Siellä oli pusukaloja, ne olivat kuin läpinäkyviä ahvenia. Ne eivät ehtineet minua pussata eikä mitkään muutkaan ötökät.
Kapernaum oli Jeesuksen aikana kaupunki, mutta nyt vain raunioita. Siellä oli asunut tuhansia ihmisiä aikoinaan. Ihmiset asuivat niin, että siellä oli perhe ja heidän lasten perheet samassa talossa. Siellä asui varmaan paljon kalastajia koska se oli Gennesaretin rannalla. Jeesuskin asui siellä, Pietarin talossa.
Lauantai 7.4.
Aamulla menimme veneellä Gennesaret-järven toiselle puolelle. Se oli kiva matka. Kalastaja yritti pyydystää kaloja. Minä toivoin, että hän olisi saanut edes viisi Kissakalaa, mutta ei onnistunut.
Nousimme maihin ja näimme vahingossa avautuvista ovista veneen, joka oli varovasti nostettu Gennesaretin pohjamudasta. Jeesuskin ehkä oli joskus sen veneen kyydissä.
Sitten ajoimme rantaan, jossa Jeesus ilmestyi kolmannen kerran opetuslapsille ylösnousemuksensa jälkeen. Siellä oli kirkkokin. Rannassa näin kaksi taskurapua ja kissakalat hyppivät kaislikon reunassa. Lähellä oli vuorisaarnan vuori. Kirkossa oli paljon tummaihoisia afrikkalaisia, useat lämpimästi puettuja. Pensaassa lensi pienenpieni lintu, kuin kolibri.
Sieltä ajoimme Golanin kukkuloille, siellä oli mahdottoman kova tuuli. Siellä oli bunkkereita, joita nykysodissakin on käytetty. Viimeinen retkipaikkamme oli Banjas, joka on yksi kolmesta Jordanin alkulähteestä. Siellä on hurja putous.
Sunnuntai 8.4.
Matka on ollut kiva. Lähtisin sinne mielellään uudestaankin.
Terveisin,
Pekko