Tammikuun alussa pieni, kompakti Järviradion ryhmä lähti Vaasasta Intian Ahmedabadin kautta Bankgogiin. Ryhmämme koko oli 10 henkeä, mutta kuten sanonta kuuluu; Ei se määrä, vaan se laatu. Matkanjohtajina Susanna ja Kai, joukkueen muodostivat Esa ja Satu, Tapio ja Paula, Keijo ja Heli sekä Reijo ja Pirjo. Lumisesta, jouluisesta Vaasasta kohti aurinkoista Bangkokia oleva lentomme sujui kommelluksitta. Bangogista noin tunnin ajomatkan päässä olevaan Pattayan kaupunkiin saavuimme illan tuntumassa. Asettauduimme viiden tähden hotelliimme Siam Bayviewiin. Kahdeksannen kerroksen parvekkeelta avautui upea panorama yli Pattayan. Parvekkeella palmun varjossa nautimme ihanat Mai-Tait ja teimme olomme kotoisaksi.
Seuraavien päivien aikana saimme yhdessä kokea Thaimaan tarjonnan parhaimmillaan: ihana lämpö, herkulliset maut, edulliset ostokset, vaatturi Ranan yksilölliset palvelut, Pattaya Opticalin visiot. Aamupäivät aurinkossa, iltapäivät retkillä yhdessä rakennetun suunnitelman mukaan. Pienellä porukalla liikkuminen oli sulavaa ja yhteishenki vain kasvoi kasvamistaan. Teimme retkiä mm. Gems Galleryyn (Aasian suurimpaan jalokivigalleriaan), josta irtosi myös pikkurahalla tulisia. Päivän retki oli Koh Sametille, pumpulimaiselle hiekkarannalle auringonottoon.
Eräänä iltana lähdimme laulamaan karaokea suomalaiseen Menuet-ravintolaan, jossa yllätys seurasi toistaan. Laulattajana oli Nurmolainen prinssi vuodelta 2004, kollegani Tangomarkkinoilta, Rami Välimäki. Illan parasta antia tarjosi matkalaisemme Kuningas Tapio, joka illan päätteeksi siis kruunattiin. Upea-ääninen Tapio vei jalat alta laulamalla mm. Oikeesti.
Menuetissa vietimme myös suomalaista juhlailtaa. Talo oli koristeltu sinivalkoiseksi, buffetateria täytti vaativimmankin vatsan, ystävällisen isännän ansiosta tämä ilta myös radioitiin suorana Suomen Järviradioon. Illan aikana todistettiin ettei Hoppee oo häppee, sillä kaksi hopeamitallia toi laulamisella suomeen Esa ja Satu Lappajärveltä.
Kwaijoen retkeklle lähtöä edelsi pieni jännitysnäytelmä, nimittäin vatsavaivat, kahdella matkalaisella, jotka vaativat jopa tiputushoitoa sairaalassa. Hoito tepsi ja matkaan lähdettiin aamunkoitteessa. Retki oli elämys kuten aina.
Kwaijoella nautimme upean menuun, ratsastimme norsuilla, tutustuimme historian siipien havinan lomassa toisen maailmansodan kauhuihin. Matkan päätteeksi rauhallisesta maakunnasta siirryimme huikeaan, hektiseen
Bankgogiin, jossa vähintään 12 miljoonaa ihmistä etsii tilaa itselleen. Viimeiset päivät ja bahtit kuluivat nopeasti ostoshuuman vallassa. Vaikkakin Bankgogin asukasmäärä on noin huikea, kaikki sujui mutkatta. Edellisten kuukausien levottomuuksista ei ollut tietoakaan.
Jos jollain sanalla tätä matkaa pitäisi luonnehtia, se olisi mahdotonta, nimittäin yhdellä sanalla tätä matkaa ei voi kuvata. Saimme elinikäisiä ystäviä. Saimme kokemuksia, joita voimme jakaa vain toistemme kanssa, saimme nauttia elämästä parhaimmillaan ja iloita persoonallisuuksista, joita oli siis kymmenen ihmisen verran.
Jos nauru pidentää ikää, on ennusteikä toista sataa vuotta per nuppi.
Lämmin kiitos Heli, olet hurmaava ihminen. Keijo; rohkeutesi yllätti koko populan. Pirjo; iloinen ja hersuva temperamenttisi oli huikeaa katseltavaa. Reijo; kiitos kun aina autoit hengissä kadun yli. Esa; olen fanisi. Satu; olet liima, joka tämänkin jengin yhdistää. Paula; olet kokoava voima ja toiset huomioiva persoona. Tapio = kuningas. Oikeesti.
Terveisin Susanna