Delhi – Jaipur – Agra – Khajuraho – Varanasi – Delhi,
15.- 27.2. 2010
Maanantaina 15. helmikuuta puolen päivän aikaan Esa Oksa kokosi bussin kyytiin matkalaiset aluksi Alajärveltä,
siitä ajeltiin Kyyjärvelle, sitten kohti Jyväskylää ja Lahden kautta Vantaalle, jonne saavuimme iltakuuden aikoihin.
Lentokin oli ihan ajallaan, iltakahdeksalta Finnairin iso lentokone Md-11 kiihdytti lentoon. Lentoaika oli vain reilu
6 tuntia, jonka aikana saimme illallisen ja aamiaisen, sillä Delhiin saavuimme aamulla kello 6.25, koska aika Intiassa
on 3.5 tuntia edellä Suomen ajasta. Vastassa kentällä olivat Hilkka Eteläpää Suomen Matkatoimistosta ja Intian
paikallisopas. Majoituimme hotelliin, jossa oli tarjolla aamiainen. Iltapäivällä lähdimme kiertoajelulle. Delhi on Intian
kolmanneksi suurin kaupunki ja jakautunut kahteen täysin erilaiseen osaan, vanhaan ja uuteen Delhiin.
Vanhassa Delhissa näimme Mahatma Gandhin muistomerkin, jossa palaa ikuinen tuli,
sekä yhden Aasian suurimmista moskeijoista Jama Mashidin, jonne mahtuu jopa 25 000 rukoilijaa.
Näimme myös kuuluisan Intian portin, joka rakennettiin ensimmäisessä maailmansodassa kaatuneiden
90 000 Intian armeijan sotilaan muistoksi, sekä Punaisen Linnoituksen.
Keskiviikkona oli vuorossa kiertoajelu Uudessa Delhissä, jossa näimme suurmoguli Humayunin vaikuttavan suuren
hauta-monumentin, josta myös Taj Mahal on ottanut mallia. Alueella näimme myös kivenhakkaajat työstämässä
ikkunaluukkuja käsityönä isoista kivilohkareista.
Näimme myös Qutubin Minarin temppelialueen, alueella on Intian vanhimman moskeijan rauniot ja 1200-luvulla
rakennettu jättiläismäinen minareetti, jolla on korkeutta lähes 73 metriä. Ohitimme myös komean Presidentin
palatsin ja mahtipontiset hallintorakennukset.
Kävimme Gandhi-museossa ja söimme lounaan paikallisessa ravintolassa. Ruuat Intiassa ovat maustetumpia, joten
vaati varovaisuutta maistella carrylla ja chilillä maustettuja ruokia. Riisiä oli aina tarjolla, kanaa ja kalaa sekä kuumia
vihannesruokia. Buffee-pöydästä oli varaa valita – jälkiruuista puhumattakaan…
Torstaina lähdimme retkibussillamme kohti Jaipuria, jossa rakennukset ovat vaaleanpunaisia. Delhissä kaduilla ei ollut
lehmiä hidastamassa liikennettä, mutta täällä Jaipurissa, pyhät lehmät olivat kaduilla kuin kotonaan, olivat tottuneet
liikenteeseen ja söivät mitä mahtoivat löytää. Jäin miettimään, kuinkahan osasivat iltalypsylle omistajansa luokse?
Meitä liikenteen melu ja vasemman puoleinen liikennekaaos ihmetytti. Autoja, lehmiä, polkupyöräriksoja ja jalankulkijoita
puikkelehti sujuvasti sikinsokin ja töötötys kuului yhtenään. Autojen takana jopa luki, horn, please…
Kolareita ei kuitenkaan nähty…
Jaipurissa menimme mattokutomoon ja -kauppaan, jossa meille tarjoiltiin suolapalaa ja juotavaa, sekä esiteltiin toinen
toistaan komeampia mattoja, taisi sieltä tulla muutama matto Suomeenkin. Näimme myös kankaanpainantaa käsityönä.
Perjantaina tutustuimme Jaipurin nähtävyyksiin, mm. Tuulten palatsiin, joka on komea viisikerroksinen rakennus,
jossa aikoinaan naiset olivat katseilta suojassa katselemassa juhlakulkueita, koristeellisten ikkunaluukkujen takana.
Ajoimme Jaipurin ulkopuolelle kuninkaallisen Järvipalatsin ohi Aravalli-vuorten tuntumaan, Amberin palatsiin ja
linnoitukselle, kävimme hindujen äitijumalattaren Kalin temppelissä. Seuraavaksi menimme astronomiseen puistoon,
jossa on useita kivisiä rakennelmia, joita käytettiin ajan määrittelemiseen ja horoskooppien ja ennusteiden tekemiseen.
Aurinkokello oli valtavan kokoinen. Teimme myös polkupyöräriksa-ajeluna Jaipurin kaupungin kiertoajelun, ja pääsimme
valokuvan muodossa myös Intian valtakunnalliseen Hindustantimes-lehteen. Kuvan alla kerrottiin, kuinka turistit
nauttivat polkupyöräriksojen kyydistä läpi kaupungin.
Lauantaina matkamme jatkui kohti Agraa, jälleen herättiin aikaisin jo aamukuudelta. Fatepur Sikri on yksi maailman
perintökohteista ja täällä olikin sitten vain turisteja. Kun kaikkialla oli väenpaljous, niin Fatepur Sikri oli kuin aavekaupunki,
sitä rakennettiin 15 vuotta ja asuttiin vain 11 vuotta, nyt se on ihan tyhjillään. Se suunniteltiinkin alkujaan pääkaupungiksi.
Oppaan kertoman mukaan keskellä pihaa on shakkilautaa muistuttava pelialusta, jossa aikoinaan pelinappuloina olivat
erilaisiin asuihin puetut orjatytöt. Kävimme myös aarrekammiossa, mutta tyhjilläänhän se oli, ikävä kyllä!
Iltapäivällä vierailimme vihdoin viimein tarunhohtoisessa Taj Mahalissa. Komean monumentin rakennutti Shah Jahan
muistoksi persialaiselle 14 lapsen synnytyksessä v. 1631 kuolleelle lempivaimolleen. Rakentaminen kesti 23 vuotta ja
rakennusmateriaaleja tuotiin tuhannen elefantin voimin ympäri Intiaa ja Aasiaa. Siihen käytettiin valkoista marmoria,
sekä kolmisenkymmentä eriarvoista kiveä, kuten jadea, jaspista, kristallia ja safiiria. Rakentajien kädet katkaistiin,
jotta he eivät voisi koskaan enää rakentaa mitään yhtä kaunista.
Taj Mahalia pidetään yhtenä maailman kauneimmista rakennuksista, ja kyllä mekin olimme samaa mieltä. Ympärillä on
upea puutarha ja vesialtaat. Koko alue on 46 jalkapallokentän kokoinen. Aurinkoisessa säässä otimme paljon valokuvia,
paikalla oli valtavasti turisteja… yli 30 000 joka päivä. Ja olihan paikalla myös ammattivalokuvaaja, joka otti meistä hienon
ryhmäkuvan, taustalla Taj Mahal. Seuraavaksi menimme marmorihiomoon, josta ostimme matkamuistoksi Taj Mahal-pienoismallin.
Sunnuntaina heräsimme jälleen aikaisin, nyt matkamme jatkui 3 tunnin ajan junalla Jhansiin.
Juna oli tunnin verran myöhässä, mutta matkaan päästiin ja junassa meille tarjoiltiin aamiainen.
Maisemia katsellen junamatka sujui joutuisasti.
Junamatkan jälkeen oli vielä aika pitkä bussikuljetus seuraavaan kohteeseen, joka oli Khajuraho. Jouduimme kahteen
bussiin, koska meitä oli 40 henkilöä, eikä Intiassa ollut niin suuria busseja, että olisimme mahtuneet yhteen bussiin,
mutta jälleen mielenkiinnolla katselimme maisemia. Tiet olivat huonossa kunnossa ja aika kapeita, joten matkan teko
ei sujunut kovin vauhdikkaasti. Työntekijöitä näkyi katujen varsilla, eli myös naiset olivat kantamassa hiekkaa tai kiviä
päänsä päällä koreissa ja teltta-asumukset olivat paikanpäällä, joten työmatkoja ei tarvinnut kulkea. Siinä keiteltiin
ruuat ja nukuttiin ihan vaan katoksen alla tien varressa ja lapset kulkivat mukana.
Maanantaina lähdimme kiertoajelulle Khajurahoon, joka on tämän kiertomatkan pienimpiä kyliä, vain 8000 asukasta.
Khajuraho on myös yksi maailmanperintökohteista. Alkujaan 88 temppelistä on yhä 22 jäljellä kolmessa eri temppeliryhmässä,
joista yksi on kuuluisa eroottisista veistoksistaan. Temppelit on rakennettu 900-1100–luvulla, tehty vaaleasta hiekkakivestä,
niihin ei ole käytetty sementtiä, vaan osat on lukittu toisiinsa. Alue on ollut viidakon peitossa, kunnes britit löysivät v.1838.
Ja kyllä vaan, temppelin seinät olivat ihan täynnä eroottisia kuvia, ja temppelien mallina oli Himalajan vuoret. Jälleen kerran
ihmettelimme taidokasta työtä…
Niinpä, aina kun meidän bussi pysähtyi, oli lauma kaupustelijoita bussin ovella ja kauppaa käytiin hintaan mihin hyvänsä,
tinkiä tietysti piti, jos oli kiinnostunut tavarasta. Mutta sitkeästi kulkivat perässä vaikka et olisikaan halunnut ostaa mitään.
Kauppatavarana oli korttinippuja ja upeita kirjoja, erilaisia leluja ja kaupustelijat olivat ahkerina myymässä tavaroitaan,
mutta me palasimme hotelille ja pakkasimme laukkumme, seuraavaksi lähdimme lentokentälle, josta oli lento Varanasiin.
Hotelleihin mentäessä saimme aina intialaisena tervetulotoivotuksena punaisen täplän otsaamme ja siihen muutaman
riisinjyvän sekä tervetulojuoman ja ovella oli aina turvatarkastukset, mutta vielä tiukemmat turvatarkastukset olivat
lentoasemalla, mutta sehän on vain meidän turvaksemme. Matkalaukkujen kantamisesta ei tarvinnut huolehtia, niistä
huolehtivat hotellipojat. Laukut vain ulos huoneesta oven viereen, siitä laukunkantajat kantoivat ne bussiin ja jälleen
bussista seuraavaan hotelliin. Ja junassa ja lennolla matkalaukut menivät ryhmämatkatavarana. Välillä vain tarkastettiin,
että omat laukut tulivat mukaan. Helppoa matkantekoa…
Varanasi on maailman vanhimpia kaupunkeja Pohjois-Intiassa, siellä asuu vaajaat 4 miljoonaa asukasta. Ganges-joen varrella
sijaitseva Varanasi tunnetaan erityisesti hindujen pyhänä kaupunkina ja Gangesissa kylpeminen Varanasin kohdalla on jokaisen
hindun toive. Aamulla auringon noustessa hindut tuovat uhrinsa nousevalle auringolle ja niin mekin olimme tiistaina jo kello
6 menossa Gangesjoelle, ruuhka kaduilla oli valtava ja paikallista väkeä sekä turisteja seikkaili kohti joen rantaa, jossa meille
oli varattuna vene, jolla pääsimme joelle. Rannalla myytiin sieviä pieniä kukkakoristeita, joissa oli kynttilä, sen sytytimme ja
laitoimme Ganges-joen virtaan. Kaksi nuorta intialaispoikaa oli soutamassa meidän venettä ja tunnin ajan katselimme elämää
rannalla, jotkut uivat ja peseytyivät, joku pesi pyykkiä. Intiassa on polttohautaus ja tällä rannalla oli rovioita, tuhka sitten
Ganges-jokeen.
Varanasissa hotellissamme oli hieno uima-allasalue, jossa oli höyrysauna ja myös ihan suomalainen sauna. Vaikka oli
kuuma päivä, niin tottakai menimme saunomaan ja altaalle uimaan. Illalla vielä polkupyöräriksalla uudelleen Gangesjoelle
auringonlaskun aikaan. Veneitä oli paljon ja keräännyimme rannan tuntumaan kuuntelemaan paikallisten hengellistä
tapahtumaa, joka oli joka ilta. Illan hämärässä ja liikenteen kaaoksessa sitten polkupyöräriksalla takaisin hotellille.
Polkupyörän polkijalla oli hikinen homma, mutta siitä hän sai palkkion.
Keskiviikkona aamulla teimme retken Sarnathiin, joka on budhalaisten neljänneksi pyhin paikka, täällä budha Gautaman
on kerrottu pitäneen ensimmäiset opetuksensa. Paikalla oli kuitenkin thaimaalaisia pyhiinvaeltajia, joten emme päässeet
sisään temppeliin. Näin on kiertomatka tehty ja on aika palata Delhiin. Pääsimme Kingfisher-lentokoneeseen tarkkojen
turvatarkastusten jälkeen ja lentoaika Varanasista Delhiin oli vain reilu tunti, sinä aikana reippaat punaisiin pukeutuneet
lentoemännät tarjoilivat meille mehua ja lounaan, saimme kana-aterian ja hyvät jälkiruuat sekä kahvia tai teetä.
Delhissä majoituimme upeaan hotelliin ja kuuma suihku teki hyvää, ja illallisen jälkeen uni maistui.
Torstaina ja perjantaina Delhissä meillä oli vapaata oleskelua, mutta päätimme vielä lähteä retkelle, Lootustemppeliin,
joka on kuin lootuksen kukka, moderni temppeli, sisäpuolelta yksinkertainen, ei koristeltu.
Kävimme vielä bahai-temppelissä, joka on sikhi-temppeli, siellä vapaaehtoiset valmistavat ruokaa, jolla ruokitaan ilmaiseksi,
sekä leipomossa, jossa valmistettiin osaksi koneellisesti leipää. Nyt oli aikaa ostoksille ja tuliaisten ostamiselle. Menimme
suureen tavarataloon superstopperiin, ja pitihän käydä myös paikallisessa apteekissa. Kävimme myös paikallisella Radiomirchi-
radioasemalla, jossa levyt soitetaan suoraan tietokoneelta.
Lauantaiaamuna oli aikainen herätys ja lähtö lentoasemalle. Meille muutamalle tarjottiin vielä yhtä lisäpäivää Delhissä,
sillä kone oli buukattu liian täyteen, ei kuitenkaan jääty, vaan tultiin Finnairin uudella koneella koti-Suomeen ja nopsasti
saimme matkalaukut ja bussikyyti kohti kotia alkoi.
Meillä oli taas kerran mahtava porukka koossa, vaikka meitä oli 40, ketään ei tarvinnut odotella tällä kiertomatkalla ja
juttuseuraa löytyi, jos sitä halusi. Paljon nähtiin päivän aikana, kun aikaisin aamulla herättiin. Valokuvia on varmaan
jokaisella satoja.
Intia on värikäs maa, sen näkee jo naisten kauniinvärisistä puvuista, sareista, jossa on monta metriä kangasta.
Liikennekaaos oli meidän mielestä kauhea, mutta ei varmaankaan intialaisille. Lämpötila oli sopiva 30 asteen paikkeilla,
mutta ei tuntunut liian kuumalta, koska aamut oli viileitä.
Kiitokset mukana olleille – teidän kanssanne oli hauska nähdä Intian kultainen kolmio.
Matkaterveisin Irene ja Markku Järviradiolta