Niilin risteily 28.3.-4.4.2003

Maaliskuun lopun pakkasaamu vaihtui helteiseen viikkoon, kun Järviradion kuuntelijamatkalaiset pakkasivat kamerat ja kassit, ja egyptiläinen lentokone kiidätti meidät perjantai-illan tullen 20 asteiseen lämpöön Luxorin lentokentälle, josta paikallinen bussi kuljetti risteilyaluksellemme Nile Splendoriin. Ja heti pääsimme kokemaan aluksen mahtavia illallispöydän antimia, joten matkaväsymys väistyi ja nautimme herkullisesta illallisesta. Lauantaiaamu alkoi tietenkin aamiaisella, jonka jälkeen meille oli tervetulotilaisuus, jossa Domina MatkaMonten oppaat Hanna ja Markku kertoivat meille tulevan viikon tapahtumista ym. tärkeistä asioista.

Egypti sijaitsee Afrikan ja Aasian liittymäkohdassa, pohjoisessa Egyptin rajana on Välimeri, idässä Punainen meri, lännessä Libya ja etelässä Sudan. Egyptin pinta-ala on 1.002.000 km2 , josta vain 3.6 % on asuttua aluetta. Pääkaupunki on Kairo, jossa on 17 miljoonaa asukasta. Egyptin väkiluku on 70 miljoonaa. Pisin joki on Niili, 6670 km, josta noin 1200 km on Egyptissä. Virallinen kieli on arabia, lomakohteissa puhutaan englantia, ranskaa, italiaa ja saksaa. Islamilaisia on 90 %, koptikristityt ja muut 10 %. Egyptin alueen historia ulottuu ajassa noin 5000 vuotta taaksepäin. Hallitsijoina on ollut eri faaraoita, joista Faarao Ramses II oli Egyptin historian merkittävimpiä rakennuttajafaaraoita, hänen toimestaan rakennettiin mm. Karnak ja Abu Simbel. Nykyisin hallitsee presidentti Hosni Mubarak. Vuonna 1953 alkoi tasavallan aika. v.1954 presidentiksi Gamal Abdel Nasser, hänen toimestaan rakennettiin Assuanin pato, Nasserin tekojärvi, Suezin kanava kansallistettiin. Vuonna 1970 presidentiksi Anwar Sadat, hänet murhattiin 6.10.1981. Faaraoiden ajan Egyptissä oli jumalia kaikkialla ihmisten ympärillä, Etelä-Egyptissä ja Pohjois-Egyptissä oli kummassakin muutamia omia jumalia. Kaikkiaan jumalia oli useita kymmeniä.

Lounaan jälkeen lähdimme Karnakin temppeliin, joka on maailman suurin. Temppelialue on noin 120 jalkapallokentän kokoinen ja sitä rakennettiin monien vuosisatojen kuluessa. Temppeli on säilynyt 1900 luvulta e.Kr. näihin päiviin. Näemme Ramses II jättikokoisen patsaan. Jalkojen juuressa on tytär, eikä suosikkivaimo Nefertari.

Valtavan kokoiset pylväät kuvaavat avautuvaa papyruksen nuppua ja kuvat pylväissä uhraamistilanteita. Valtava temppeli oli antiikin Theban päätemppeli ja omistettu kaupungin jumalaperheelle: Amonille ja hänen vaimolleen Mutille, sekä kuun jumala Khonsulle. Temppeliä on rakentaneet monet faaraot, mm. Thutmosis I ja II, Hatsepsut, Seti I sekä Ramses II ja III. Pylväshallit, obeliskit ja seinäreliefit kertoivat meille temppelin loistokkaasta historiasta. Karnak ei ole vain temppeli, vaan suuri temppelikaupunki, jonka suojissa yli 100 000 pappia suoritti pyhiä menojaan, kierrellessämme alueella matkaoppaamme kertoo meille temppelialueen historiasta ja siellä eletystä elämästä. Ihastelemme mahtavia saleja ja valtavia pilareita.

Seuraavaksi kävimme tutustumiskierroksella Luxorin temppelissä, jonka rakennutti Amenhotep III ja Ramses II ja se on omistettu Amon Raalle. Alunperin temppelin edessä seisoi kaksi obeliskia, mutta nykyään niistä on jäljellä vain yksi, sillä toinen niistä vietiin Pariisiin Place de la Concordelle vuonna 1836. Temppelin vieressä seisoo myös kolme valtaisaa Ramses II:n patsasta. Tämä temppeli oli Karnakin temppelin alaisuudessa, josta kertoo jo sisäänkäynnin sijainti. Näiden kahden temppelin välissä on sfinksikuja, jota pitkin kaupungin jumalaperhe tuotiin kulkueessa viettämään tänne aikaa.

Lauantaina kävimme myöskin parfyymimyymälässä, jossa meille esiteltiin aitoja tuoksuja. Hajuvesiä on valmistettu Egyptissä jo faaraoiden ajoista lähtien. Egyptiläisistä hajuvesistä ja esansseista tunnetuimpia ovat papyruksen-, lootuksen- ja jasmiinikukkien parfyymit. Myymälässä oli myytävänä valtavat määrät taidokkaasti käsintehtyjä, lasisia puhallettuja hajuvesipulloja.

Illallisen jälkeen oli aluksella vielä napatanssiesitys ja niin oli nukkumaanmenoaika, jotta jaksaisimme nousta sunnuntaiaamuna jo kello 5.30.

Kuninkaiden laaksossa

Sunnuntaina aamiaisen jälkeen oli vuorossa retki naisfaarao Hatsepsutin terassitemppelille.

Hatsepsut toimi nuoren poikapuolensa sijaishallitsijana, mutta ei saanut varsinaista faaraon arvonimeä, koska oli nainen. Hänellä oli kuitenkin kaikki valta käsissään ja hän rakennutti mm. osan Karnakin temppelistä sekä mahtavan kolmiterassisen temppelinsä Theben kallioita vasten. Temppelin kauniit reliefit kertovat hänen retkistään “Punt”-nimiseen maahan Afrikassa.

Retkellä poikkesimme myös kivipajassa, jossa nähtiin, kuinka tehdään kauniita alabasterimaljakoita. Niitä ostettiin sitten tietenkin matkamuistoiksi, sekä basaltti-kivestä tehtyjä jumalia esittäviä patsaita.

Luxor, tämä muinainen Theben kaupunki, jakaantui entisinä aikoinaan Kuolleiden ja Elävien kaupunkeihin. Niilin länsirannalle uuden valtakunnan aikaiset faaraot rakennuttivat aikojen saatossa monumentaaliset hautansa ja värikkäät hautatemppelinsä. Sinne on haudattu kuuluisat faaraot kuten Tutankhamon, Seti I, Ramses II ja Tutmosis III yli 60 muun faaraon kanssa. Laaksossa suoritetaan kaivauksia yhä edelleenkin. Kuninkaiden laaksoon saavuttaessa lämpötila oli jo yli 35 astetta, vaikka kello oli vasta 10 aamupäivällä. Tutankhamonin hauta on kaikista kuuluisin, kivinen sarkofagi on yhä edelleen täällä. Haudat on kallioon hakattuja ja niihin johtaa jopa 100 metriä pitkästi portaita syvälle alaspäin. Hautakammiot on värikkäästi kuvilla koristeltuja. Hautojen ihastelemisen jälkeen kävimme vielä katsastamassa Memnonin kolossit, nämä kaksi yli 18 metriä korkeaa patsasta ovat ainoat, mitä on jäljellä Amenophis II:n temppelistä.

Kaarina ja Raimo Linnanmäki Memnonin koloseilla.

Palasimme lounaalle aluksellemme ja samalla risteilyalus aloitti purjehduksen Luxorista kohti Esnaa ja Edfua.

Risteilyaluksellamme oli useita aurinkokansia sekä uima-allas, joten nyt oli aikaa hemmotella itseämme kuuman auringon alla tai istuskella varjoisalla kannella ja katsella ympäröivän autiomaan karua kauneutta, vastakohtanaan Niilin laakson mahtavaa vehreyttä, nubialaisten fellahien arkiaskareita pelloillaan, joita tietenkin kasteltiin, koska viimeksi tällä alueella on satanut joskus 7 vuotta sitten.

Vastassa oli Esnan sulku, ja paikalliset asukkaat tulivat pienillä veneillään myymään tuotteitaan meille. Kaupankäynti oli aivan omalaatuistaan. Vaatenyyttejä heiteltiin laivankannelle tai avonaisesta hytin ikkunasta sisään ja sen jälkeen alkoi “keskustelu” hinnasta. Mitä enemmän jaksoi tinkiä, sen edullisemmin tavaran sai. Kaupan oli puseroita, “mekkoja”, huiveja, seinäraanuja ja pöytäliinoja ym. Jos tavara ei kiinnostanut, mytty vain heitettiin takaisin ja jos kaupat syntyivät, rahat heitettiin muovipussissa toisessa vaatenyytissä myyjille.

Hintoja oli helppo seurata, sillä egyptin punta oli melkein sama, kuin Suomen vanha markka, ostokset saattoi maksaa myös euroilla tai dollareilla. Illallisen jälkeen oli päällystön esittely ja koska aamulla oli ollut aikainen herätys, teki mieli mennä nukkumaan aika aikaisin.

Haukkapäinen Horus-jumala

Maanantaina Edfussa aamiaisen jälkeen lähdettiin Horuksen temppeliin vossikkakyydillä.

Hevoskärryjä oli satoja ja meno kadulla hurjaa kilpa-ajoa, vaikka oppaan mukaan hevosia ei saanut kohdella huonosti. Jälleen näimme hyvin säilyneen upean hiekkakivitemppelin haukkapäiselle Horus-jumalalle, rakennuttajina jälleen Ptolemaiokset noin vuonna 240 e.Kr. Mahtava Horus-patsas seisoi temppelin valtavan etuseinän edessä vastaanottamassa kävijöitä. Hienoissa seinäreliefeissä oli kuvattuna mm. hyvän Horus-jumalan taistelu Seti-jumalaa vastaan. Tämä mahtava temppeli sisältää nilometrin, jota ennen käytettiin Niilin nousuveden mittaamiseen.

Jälleen palasimme laivalle lounaalle ja aluksemme jatkoi matkaa Kom Omboon, jossa on kaksoistemppeli, johon lähdimme tutustumaan kävellen. Temppeli on omistettu haukkapäiselle Haroesis-jumalalle, joka oli Horuksen paikallinen vastine sekä krokotiilijumala Sobekille.

Temppeli on ainutlaatuinen muotonsa vuoksi, temppelissä yhdistyy kaksi temppeliä. Kaikkia huoneita on kaksi. jopa pääsisäänkäyntejä on kaksi. Temppeli rakennettiin vasta Ptolemaiosten aikana, mutta koska se on ihan Niilin rannalla, ovat tulvat tuhonneet osan rakennuksista. Temppelissä on pidetty krokotiileja, joita papit hoitivat 30-luvulla ennen ajanlaskun alkua ja tänä päivänä siellä on muumioituja krokotiileja. Nykyään Niilissä ei ole enää krokotiilejä.

Temppelin läheisyydessä oli basaarialue ja ennen laivalle paluuta oli hyvä tehdä ostoksia

Laiva lähti kohti Assuania ja meille oli tarjolla jälleen mahtava egyptiläinen illallinen. Pöydät houkuttelivat runsaudellaan, oli maukasta keittoa, erilaisia liha-, kana- ja kalaruokia, monin tavoin maustettuja kasviksia. Jälkiruokapöytä oli valtaisa, erilaisia tuoreita hedelmiä ja suussa sulavia leivonnaisia ja kermakakkuja. Ja mikä parasta, egyptiläinen palvelu ja huolenpito teki meihin vaikutuksen jo ensi hetkistä alkaen.

Assuanin padolla

Tiistaina aamiaisen jälkeen oli lähtö retkelle nubialaiseen kylään. Assuanin alueella sijaitsee useita pieniä kyliä, joissa nämä eteläisen Egyptin alkuperäiset asukkaat elävät edelleen tiiviissä perheyhteisöissä perinteitään kunnioittaen. Retkellä oli lastenesityksiä sekä näimme perinteisen nubialaisen kodin ja tutustuimme heidän elämäänsä.

Assuanissa on pitkä basaarikatu, joka on kuuluisa erikoisista mausteistaan ja teelajeistaan ja sieltä oli tietenkin ostettava karkadeeta. Se valmistetaan kiinanruusun eli hibiscuksen terälehdistä. Karkade valmistetaan juomaksi kuten tee hauduttamalla, siitä tulee punaista, sokeria voi lisätä maun mukaan. Nautitaan kuumana tai kylmänä. Karkade sisältää runsaasti c-vitamiinia. 10 egyptin punnalla sai ison pussillisen. Kauniit hartiahuivit ja kirjaillut puserot sai muutamalla eurolla, turisteja ei ollut tungokseen asti tälläkään basaarialueella. Agatha Christie kirjoitti kuuluisan romaaninsa “Kuolema Niilillä” assuanilaisen hotellin verannalla.

Lounaan jälkeen lähdimme retkelle, ensin kävimme keskeneräisellä obeliskilla, joka on Faaraoiden aikaisella graniittilouhimolla kiinni kalliossa. Se on kolmelta sivulta louhittu ja tasoitettu, mutta sen neljäs sivu on edelleen kiinni graniittikalliossa. Se on 41 metriä pitkä ja olisi painanut 1680 tonnia. Se olisi ollut Egyptin suurin, mutta kivessä huomatun virheen vuoksi obeliskia ei ikinä hakattu valmiiksi, vaan se jätettiin kiinni kallioon. Paikalliset asukkaat kauppasivat rababa-soitinta ja pitihän sellainen ostaa matkamuistoksi. Rababa on viulun-tapainen soitin, jossa on kaksi kieltä. Paikalliset kyllä osasivat sillä soittaa ihan tuttua laulua.

Jatkamme matkaamme kohti Assuanin patoa, joka rakennettiin ensimmäisen kerran jo 1800-luvun lopulla ja uusi suurpato vuosina 1960-1971. Vielä tänäkin päivänä pato tuottaa 40 %:a koko Egyptin sähköstä. Kokonaisuudessaan pato on yli 4 km pitkä ja melkein kilometrin leveä, sekä 111 metriä korkea. Näemme myös neuvostoyhteistyön muistomerkin.

Lopuksi vielä suuntaamme laivalla kohti Philaen temppeliä, joka aikoinaan rakennettiin naisjumala Isiksen kunniaksi noin 250 e.Kr ja se sisältää monta eri pyhäkköä. Jo temppelin näkeminen keskellä saarta on elämys. Temppeli ei ole aina sijainnut Agilikan saaressa, vaan se siirrettiin sinne padon rakennustöiden vuoksi, Nasser-järven alta pois. Kauniit maisemat ympäröivät meitä ja silkkihaikaroita näimme rannoilla.

Papyrusmyymälä oli mielenkiintoinen paikka, jossa meille näytettiin, miten papyrus-kasvista tehdään “paperia” ja myymälän seinillä oli kauniita tauluja ja niihin saimme hieroglyfikirjaimilla oman nimemme muistoksi tästä matkasta. Papyrus on vanhin ihmisen käyttämä paperi. Kaduilla oli myytävänä halpoja jäljitelmiä eli niihin oli käytetty banaaninlehtiä.

Bussi kuljetti meidän jälleen risteilyalukselle illalliselle ja sen jälkeen oli vielä Nubialainen tanssi- ja musiikkishow, johon myös matkalaiset saivat tai joutuivat ottamaan osaa.

Keskiviikkona olikin aikainen herätys jo kello 3 aamuyöllä, koska lähdimme linja-autolla Abu Simbeliin, joka sijaitsee n. 280 km Assuanista lounaaseen. Matkalla näimme komean auringonnousun erämaassa. Kaksi maailman mahtavimmista temppeleistä sijaitsee Abu Simbelissä.

Temppelit siirrettiin 60 metriä ylemmäksi Assuanin padon rakennuksen yhteydessä 1960-luvulla. Ne sahattiin käsisahalla kappaleiksi ja nämä järkäleet kasattiin sitten uudelleen. Tämä massiivinen siirto tapahtui UNESCON avulla. Suurin, Ramses II:n temppeli on omistettu Amonille. Temppelin etuseinässä on neljä suunnatonta istuvan faaraon patsasta – patsaat ovat 20 metriä korkeita, välimatka patsaan korvasta korvaan on 4 metriä. Pyhäkössä on patsaita jumalista, joille temppeli on pyhitetty. Seinillä oli hyvin säilyneitä reliefejä, mm. Ramses II taistelusta libyalaisia vastaan. Toisen temppelin, Nefertarin temppelin etuseinässä on kuusi valtavaa patsasta – neljä niistä esittää Ramses II:a ja kaksi Nefertaria. Pyhäkössä on kauniita reliefejä, joista useat esittävät avioparia uhraamassa jumalille, sekä hienoja pylväitä, joissa on Hathorin päätä esittävät päädyt. Ramses – festivaali on kaksi kertaa vuodessa järjestettävä juhla, sillä 22 helmikuuta ja 22 lokakuuta, Ramses II:n syntymäpäivänä ja kruunauspäivänä, aikaisin aamulla aurinko paistaa suoraan temppelin sisälle ja sen pyhäkköön. Joten nyt ei ollut mahdollisuutta nähdä tätä tapahtumaa.

Puolenpäivän aikaan, kun palasimme bussilla Assuaniin, näimme kangastuksia. Aurinko paistoi lakipisteestä suoraan erämaassa, jossa oli vain hiekkaa silmänkantamattomiin, kivettyneitä hiekkakumpareita. Kaukaa katsoen näytti aivan järveltä, jossa oli pieniä saaria. Tätä näkyä hyvin voi kuvitella eksyneen janoisen kulkijan silmissä vedeksi!

Lounaan jälkeen Assuanissa oli vielä purjehdusta felukalla, joka on yksipurjeinen purjevene. Oli melkein tyyni, joten purjehduksemme oli kauniiden maisemien ihailua ja siinä samassa kuului pienen pojan laulua, hän tuli pienellä veneellä käsillä soutaen luoksemme laulaen eri kielillä tuttua laulua.

Palattuamme risteilyalus aloitti paluumatkan Luxoriin. Iltapäivä kului leppoisasti oleskellen aurinkokansilla nauttien virvokkeita ja katsellen Niilin kauniita maisemia.

Illallisen jälkeen pukeuduimme Kalapeija-juhlaan. Nyt saimme pukeutua niihin egyptiläisiin “kaapuihin” joita olimme ostelleet basaareista. Kalapeija-juhlassa matkaoppaat järjestivät mukavia leikkejä myös meille matkalaisille ja näin ilta kului rattoisasti. Mukana oli suomalaisten lisäksi tällä laivalla ranskalainen ja saksalainen ryhmä. Suomalaisia oli eniten.

Lomaviikon viimeinen päivä

Torstaina oli vapaata oleskelua laivalla, koska seilattiin kohti Luxoria, jonne saavuttiin kello 16.

Illalla oli Karnakin temppelissä ääni- ja valonäytös, joka herättää henkiin vuosituhansien takaiset tapahtumat. Illan pimeydessä kiersimme kävellen halki esipihan ja salien kohti Pyhää Järveä. Matkan varrella kauniisti valaistut patsaat kertoivat oman aikakautensa historiaa faaraoiden sanoin. Loppuhuipentuman seurasimme Pyhän Järven kupeessa olevasta istumakatsomosta. Valitettavasti esitys oli englanninkielinen.

Illallisen jälkeen lähdimme vielä Luxorissa basaarialueelle, seikkailimme kapeilla kujilla paikallisten kauppiaiden liikkeissä. Paikallinen basaarikatu oli monen nukkumapaikkakin, sillä kadulla näkyi patjoja. Monet myyjät valittivatkin, että kauppa kävi huonosti, turisteja ei ollut liikkeellä. Paikallinen väestö oli liikkeellä koko perheen kanssa, pienet lapsetkin mukaan lukien, sillä olihan huomenna heidän sapattipäivänsä. Rantakadulla tapasimme hääparin vieraineen, komea auto oli koristeltu aivan samoin kuin Suomessakin, vaaleanpunaisia silkkinauhoja rusetteineen ja auton katolla oli suurikokoinen nukke. Juhlaväki oli pukeutunut näyttävästi.

Oli lomaviikkomme viimeinen ilta, joten oli kiirehdittävä risteilyalukselle pakkaamaan, vaikka paikallista yöelämää olisi mielenkiinnolla jäänyt seuraamaan.

Muutaman tunnin yöunen jälkeen oli aikainen herätys ja aamiaiselle oli noustava jo kello 4.30, sillä lento Suomeen oli kello 7.50. Luxor Airin egyptiläiset lentoemännät (mukana oli myös miehiä) tarjoilivat iloisina meille ruokia ja juomia lennolla, joka kesti noin 5 ½ tuntia. Helsinkiin laskeuduttaessa satoi räntää – suomalaista kevätsäätä. Bussi odotteli meitä ja niin perjantai-iltapäivän ja illan kuluessa saavuimme kotikonnuille.

Aurinkoinen viikko, paljon historiallista nähtävää, Niilin laakson vehreys, taustalla erämaan karu kauneus, nubialaiset fellahit arkiaskareissaan pelloillaan ja risteilyaluksen ystävällinen ja palvelualtis henkilökunta – tämä kaikki on mielessä pitkään. Hyttien siivoojakin piristi meitä tekemällä vuoteemme päälle päivittäin taideteoksia – krokotiili päiväpeitteestä – käärme vaatteista ym. Ravintolan tarjoilijatkin palvelivat meitä kuin kuninkaallisia ja aina aurinkoisesti hymyillen, vaikka tekivätkin pitkää päivää, ei siinä tunteja laskettu. Kuuntelijamatkalaisetkin olivat mahtava ryhmä, vatsataudeista varoiteltiin, mutta kenenkään loma ei sen takia mennyt piloille – kaikkia ruokia maisteltiin hyvällä ruokahalulla.

Raamatun tapahtumista Niilillä meille kertoi Inga-Lill Rajala iltaisin, kun kokoonnuimme yhteiseen hetkeen.

Seuraavan viikon näissä maisemissa ryhmä kuuntelijoita oli Jukka Norvannon seurassa ja vielä kuumemmissa sääolosuhteissa.

Kiitos DominaMatkaMonten oppaille Hanna Paulajärvelle ja Markku Virtaselle mielenkiintoisista ja mukaansatempaavista kertomuksista eri retkillä.

Valokuvista on mukava kertailla viikon tapahtumia.

Järviradiosta aurinkoisin terveisin Markku ja Irene Mäenpää